hiukan mess
Jotenkin sitä kattoo juuri nyt kaikkea niin eri perspektiivistä kuin silloin ennen lähtöä.
Että se syy miksi lähdin, oli ehkä eri silloin ja luultavasti vain se, että my head was a mess.
Toki kyse on siitä läpi käydystä muutoksestakin näiden parin kuukauden aikana. Asiat ovat muuttuneet, minä olen muuttunut. Niin kuin aina.
Musta on jotenkin ihan äärimmäisen lohdullista sanoittaa tätä itelleni. Viimeiset kuukaudet oon vaan tuntenut epämääräistä sekavuutta ja nyt viimein ymmärrän miksi.
Mun elämä on ollut vailla tarkoitusta.
Mun elämä on menettänyt sen tarkoituksen.
Tähän asti mun elämän intohimo on löytynyt matkustamisesta, vaikka se onkin elänyt aina omaa elämäänsä vähän taka-alalla. Nyt kun musta tuntuu, että tavoitteet sen suhteen on ikään kuin valahtaneet pois, tunnen kai jonkinlaista tyhjyyttä.
Jotenkin sitä pyöritään taas niin elämän perustavanlaatuisten asioiden ympärillä. Asioiden kuten elämän tarkoitus ja merkitys, mikä on tärkeää, tärkeintä. Musta tuntuu, että juuri nyt mun elämästä puuttuu se jokin punainen lanka, joka johtaa huomiseen, sillä se lanka ei ole se, mitä huomenna nään. Itse se että nään, saa mut kohtaamaan vaan oman merkityksettömyyteni
yhä uudestaan.
(Ei siis siten, että tämä nyt tarkoittaisi sitä, että nyt lopetan matkustamisen kokonaan.)
Se ei kai oo vaan sitä tärkeintä.
Enää.
Nyt.
Mutta.
Mulla alkaa kyllä olla fiilis, että se uusi tarkoituskin on viimein hahmottumassa.
Uusi suunta.
Uusi vaihe.
Bali, olit mulle hyvä. Huomenna jatketaan matkaa.
