hyväuskoiset ja hyväsydämiset hölmöt
Mutta ei kaikilla ole samanlaiset mahdollisuudet.
Olen aina halunnut huutaa, mutten kuitenkaan oikein osannut. En ole taloustieteilijä, enkä kai muutenkaan tarpeeksi viisas. Oikea kysymys lopulta on, kuka ymmärtää. Lähinnä vastaus mihin tahansa kysymykseen riippuu siitä keneltä kysyy. Elämä on pitkälti kilpailua, kenen ääni saadaan kuuluville, ei kenen ääni on oikeassa. Kaikki tietävät, vaikka kukaan ei tiedä, mutta kukaan ei uskalla myöntää olevansa todellisuudessa tietämätön. Unohdamme, ettemme ole kovinkaan viisaita, voimme vain yrittää olla. Tuokin viisaus on viisautta hetkessä, joka muuttuu. Viisaudenkin on siis sopeuduttava muutokseen, itse muututtava.
Jos asiaa tarkastellaan siitä näkökulmasta, että olet onnistunut syntymään ja saamaan elämän, olemme samalla viivalla. Mutta eihän se riitä. Kun olet lapsi, ei voi olettaa, että kasvat vain ”normaaliksi” ja ymmärrät potentiaalisi, ilman tukevaa kasvatusta. Kasvatus on vanhempien tehtävä. Vaikka olot ei olisi koskaan sellaiset, että sut pitäisi huostaanottaa, voi rajat olla kuitenkin häilyvät, vanhemmat piittaamattomia ja kykenemättömiä rakkauteen sekä muutoin opastamaan lasta yhteiskunnan jäseneksi. Ei sellaisen lapsen lähtökohdat elämään ole samat, kuin hänen, joka syntyy jo valmiiksi yläluokkaiseen perheeseen, jonka vanhemmat ja isovanhemmat ovat aina olleet lääkäreitä ja opettajia ja lakimiehiä. Puhumattakaan niistä traumaattisista kokemuksista, mitä vielä ymmärtämättömälle lapselle voi tapahtua, jotka määrittää koko loppu elämää, unohtamattakaan universaalia vertausta. On merkitystä synnytkö minne tahansa länsimaiden ulkopuolelle vai juuri länsimaalaiseksi. Itse Warren Buffet, maailman menestyneimmäksi luonnehdittu sijoittaja, on sanonut:
”Oma näkemykseni on, että hyvin merkittävä osuus omaisuudestani on yhteiskunnan ansiota. Heittäkääpä minut keskelle Bangladeshia, Perua tai jotain muuta paikkaa, niin nähdään, mitä minun lahjoistani versoo vääränlaisessa maaperässä. Olisin rutiköyhä vielä kolmenkymmenen vuoden päästäkin. Minä vain satun toimimaan markkinajärjestelmässä, joka palkitsee erittäin hyvin siitä mitä teen – suhteettoman hyvin.”
Henkilökohtainen nerokkuus ei ole vain nerokkuutta, vaan myös sosioekonomisen, lopulta sattuman, tuotos. Niinkuin myös vaikkapa ihonväri ja sukupuoli, lähtöasetelmaan vaikuttavia tekijöitä nekin.
Kaikissa valinnoissa, mitä elämä tuo eteen, on lopulta kyse arvoista. Valinnat ovat aina arvovalintoja. Valitsematta jättäminen on sekin arvovalinta. Ei ole olemassa valintaa ilman arvoa sen taustalla. Ja tiesitkös: jos luotat aina arvoihisi, ei päätöksen teko ole koskaan vaikeaa. Sydän on aina viisas.
Rahasta puhuttaessa joku voi puhua oikeudesta. Jos olet onnistunut löytämään tiesi rikkauteen – jo lähtökohtaisesti järjestelmässä joka mahdollistaa sen, että kaikki maailmassa eivät lähde samoista lähtökohdista, eikä kilpailutilanne itsessään siten edes ole reilu ja vieläpä järjestelmässä, jossa eriarvoista asemaa on mahdollisuus hyväksikäyttää – oletko oikeutettu tuohon rikkauteen? Voidaanko – ja missä vaiheessa – puhua ahneudesta?
Talouskaan kun ei vaan mene niin. Myös talous on poliittista toimintaa, arvovalintakysymyksiä. Tämän ymmärsin – tai ehkei ymmärtämisestä voi puhua, onkai sen jotenkin ymmärtänyt aina, mutta silti ennemmin uskonut sitä pukumiestä telkkarissa, joka kertoo että talouden laki on tämä, etkä sinä siellä ruudun toisella puolella ymmärrä siitä yhtään mitään – aloitettuani juuri kirjan nimeltä 23 tosi asiaa kapitalismista.
Ha-Joon Chang kirjoittaa: ”Kun vapaita markkinoita vaativat taloustieteilijät vastustavat uutta sääntelyä vetoamalla siihen, että sääntely vähentää tietyn markkinan ”vapautta”, he ilmaisevat tosiasiassa oman poliittisen näkemyksensä, jonka mukaan sääntelyn turvaamat oikeudet eivät ole tärkeitä. Hänen ideologinen verukkeensa on väittää, että heidän ajamansa politiikka ei ole politiikkaa, vaan yleispätevä talouden laki, kun taas muiden politiikka on politiikkaa.”
Markkinat kun eivät alun alkaenkaan ole vapaat (ensimmäinen totuus kahdestakymmenestäkolmesta). Markkinoita on säädelty, aina, lähtien vaikkapa lapsityövoimansääntelystä, orjuuden lakkauttamisesta ja esimerkiksi nykyisin ympäristösäännöksillä sekä monilla muilla tavoilla, jotka rajoittavat vapaita markkinoita. Et voi tienata, ostaa ja myydä mitä tahansa ja miten tahansa.
Siksi myös se kehen tarpeen tullen julkisten varojen leikkaukset kohdistetaan, on arvovalintakysymys. Jossa perustelu voi kuulua, että ”kaikkien on osallistuttava talkoisiin” ja johon hyväuskoiset ja hyväsydämiset hölmöt vastaavat nyökytellen. On kuitenkin tiedossa, että eriarvoisuus lisääntyy ja se on ollut jopa odotettua. Sen toivottiin nopeuttavan talouskasvua, siten, että raha valuisi rikkailta köyhille. Niin ei kuitenkaan ole käynyt.
Todellisuudessa olen sitä mieltä, että eri yhteiskuntaluokat elävät niin etäällä toisistaan, ettei kuvaa toisen luokan elämästä ole totuudenmukaisesti mahdollista edes muodostaa. Sen sijaan saman luokan ihmiset ympäröivät sua, siten myös oma luokka tuntuu vallitsevalta normaalilta ja siihen itseä myös peilataan.
Vaikka starttiviiva elämään olisikin kaikille sama, on minusta kysymyksen arvoista, onko kilpailu siltikään tarpeellista? Jossa viivalta huudetaan, että juokse, jossa ensimmäisenä maaliin tullut voittaa ja viimeiseksi jääneet poistetaan kilpailusta. Kuin puhuttaisiin eläimistä, joista vain parhaimmat pariutuu ja selviytyy, mutta eikö ihmisen pitänyt olla muiden eläinten yläpuolella? Josta voisikin jatkaa kysymykseen: mikä merkitys tällä kaikella meidän olemassa ololla on?
Lopulta, Ha-Joon Changin sanoin,
”Jos emme ryhdy aktiivisiksi talouskansalaisiksi, saamme aina vain alistua niiden tahtoon, joilla on enemmän valtaa päättää asioista. Nuo päätöksen tekijät sitten selittävät, että asiat menevät niin kuin menevät siksi, että on oltava, ja niinpä emme mitenkään voi muuttaa tilannetta, vaikka se tuntuisi miten ikävältä ja epäreilulta.”
Ainut asia, mikä elämässä on totta, on se, ettei mikään ole totta. Mikään ei ole laki, ei sääntö, ei oikea, ei väärä.
Elämä on tyhjä kangas, kunnes ihminen kertoo, mitä kankaalla näkyy.
Lue lisää:
joka kääntää hyvyydelle selkänsä
