ITSENSÄ LÖYTÄMISESTÄ
Voiko itsensä löytää vain kerran?
Vai onko se itsensä löytämistä yhä uudelleen ja uudelleen, aina muutoksen jälkeen, aina yhtä yllättyneenä?
Sillä musta tuntuu, että olen löytänyt itseni. Enkä mä usko, että se pohjimmiltaan muuttuu, vaikka voikai se vähän muuttuakin, muttei niin, että tuntisi taas löytäneensä. Jotta taas löytäisi, pitäisi ensin kadottaa.
Jotkin syvät olemukset ovat oikealla tavalla loksahtaneet paikoilleen. Kaikki on varsin selkeää. Eikä koskaan ole ollut niin selkeää. Tunnen valtavaa lämpöä vain ajatellessani, että nyt minä olen tässä. Valtavaa riemua, ettei enää tarvitse etsiä, päättömänä. Ja kuinka paljon aikaa meillä vielä yhdessä onkaan, tutkia maailmaa, sanoittaa sitä!
Tuntuu niin kovin vieraalta, että se kovin muuksi muuttuisikaan. Ehkä se vähän muuttuu, ehkä mieltymykset muuttuu, mutta juurikaan minä en muutu.
Minä joka vain on.
Viimeksi:
Lue myös: