jos haluat olla onneton
Mä luulen, että merkittävin ihmisen jatkuvan tyytymättömyyden tunteen lähde löytyy itsensä vertaamisesta muihin.
Ettet ole yhtä vapaa,
ettei itsellä ole yhtä paljon rahaa,
ettei näytä yhtä kauniilta,
ettei ole yhtä seikkailija
… kuin ja toisin kuin se jokin muu.
Aina siellä toisella puolella on se jokin muu.
Vertaaminen perustuu ehkä siihen, että olemme ylipäätänsä vain heijastuksia ympäristöstämme. Nähdäksemme itsemme, peilaamme itseämme muihin. Samalla kai teemme arviota omasta asemastamme suhteutettuna ympäristöön.
Siinä kohtaa eteen taitaa tulla meidän eläimellisyys, biologinen fakta: asemamme ympäristössämme vaikuttaa kaikkiin elämän aspekteihin kumppanista lähtien.
Jolloin torpista metropoleihin kehittynyt ihminen ymmärtää, että voit tehdä aina jotain ollaksesi hiukan paremmin. Siksi niin kauan aikaa kuin vertailua muihin ihmisiin jatkaa, tulee olemaan onneton. Ihminen kun ei kehity valmiiksi, vaan aina löytyy kehitettävää.
Sosiaalisen median myötä ei vain ole enää olemassa mitään muuta ja kuin jatkuvaa vertailua.
Siis jatkuvaa tyytymättömyyttä.
Se on aika raskas taakka kannettavana, joka päivä.
Merkittävässä asemassa on se, kuinka vahvan identiteetin itselleen on luonut. Identiteetistä tulee vahva, kun kuuntelee omaa sisintään, minne se johtaa. Jos omaa ääntä taas ei ole löydetty, ei elämää ehkä eletä ihan niinkuin haluttaisiin. Jos elämää ei elä siten kuin haluaisi, on todennäköisesti hiukan hukassa omassa arvomaailmassaan.
Kun taas löytää oman äänensä, löytää vapauden. Jos et tunne olevasi vapaa päättämään, tunnet itsesi onnettomaksi. Yksi syvimmistä arvoista onnellisuuden ja onnettomuuden tiellä löytyykin valinnan vapaudesta, vapaudesta olla mitä vaan, toteuttaen itseään.
Ja mitä enemmän olen kuunnellut tuota ääntä, tehnyt valintoja sen ohjaamana, sitä onnellisempi olen ollut ja sitä vähemmän myös verrannut itseäni muihin. Happiness kertaa happiness toisin sanoen.
Tai happiness kertaa happiness kertaa happiness, sillä kuunneltuaan tuota ääntä, sitä vähemmän olen verrannut itseni muihin
ja sitä parempi versio itsestäni olen ollut.
Kuuntele siis tuota ääntä.
Kiitos ihanasta kirjoituksestasi. Sattuipa hyvään hetkeen lukea ajatuksia oman itsensä kuuntelemisesta ja onnellisuudesta. Sekä onnettomana olemisesta.
Kamppailen odotusten mukaisen elämän jatkamisesta, ja taas toisaalta omannäköisen polun löytämisestä. Jälkimmäinen vain tarkoittaa niin ikään hyppäämistä tyhjän päälle. Johonkin uuteen tuntemattomaan, mutta kutkuttavaan. Kuitenkil ajatus on kypsynyt, että tämä hyppy taitaa olla ainoa mahdollisuus oman näköisen elämän mahdollistamiseen ja tyytyväiseen arkeen. Näistä ajatuksistasi sain taas hieman enemmän rohkeutta kuunnella omaa sisintä. Kiitos, että kirjoitat.