jotta ei tarvitsisi ajatella mitään
Ulkona on jo pimeää, oon matkalla yö bussilla tapaninpäivänä Sydneyyn. Alankomaalainen tyttö, jota en tunne, laitto mulle viestiä yhteen työpaikkaan, johon soittaa. Jutellaan ja tullaan juttuun, luotan tuntemattomaan tyyppiin. Soitan huomenna ja sovin työpaikasta.
Taas yksi niistä jutuista, että stressaan turhaan.
Stressasin turhaan, etten löydä työtä.
Stressasin vähän vähemmän työpaikkaan menemistä, josta en tiennyt mitään, enkä stressannut sitäkään, että olin menossa jo junalla kaupunkiin, eikä mulla ollut vielä silloinkaan tiedossa tulevan majoituksen osoitetta. Aloin jo vähän luottamaan maailmaan, kun oli se hyvä fiilis, että tää ois oikee suunta mennä.
Sunnuntai, kello on 21.36. Mulla on ekaa kertaa koko viikkona aikaa ja energiaa edes miettiä kirjoittamista. Juuri nyt elämä on todella hektistä ja tuntuu uskomattomalta, että oon ollut täällä vasta viikon.
Maanantaista perjantaihin pakkaan omenia kahdeksasta about viiteen. Perjantai on arvoitus ja se voi loppua minä tahansa aikana puolen päivän jälkeen, yleensä kuitenkin viimeistään kolmelta. Sinällään jokainen päivä on kuitenkin aina yllätys, sillä kaikki riippuu lopulta kauppojen tilauksista. Ei tilauksia, ei töitä toisin sanoen.
Käytännössä työpäivä näyttää siltä, että seison liukuhihnan edessä ja liikutan käsiäni raivokkaaseen tahtiin poistaen huonoja omenia ja pakaten hyviä. Koko työ on raskasta koko kropalle ja varsinkin niskat ja alaselkä on kovilla. Tämä yhdistettynä työn monotonisuuteen ja hektisyyteen tekee siitä raskasta myös mielelle. Tahti on kovaa. Ei kuulosta herkulta eikä se sitä ookkaan. Aion kuitenkin olla täällä toistaiseksi, sillä ajatus siitä, että vaihtaisin taas jonnekin uuteen, ei houkuta. Se vaatisi vaivaa, enkä rehellisesti usko, että työ millään muullakaan farmilla olis juuri sen helpompaa. Kyse on kuitenkin noin kuukaudesta tai kahdesta, eikä mun oo pakko olla sitäkään, jos kuppi oikeasti menis nurin.
Lisäksi kävin yhdessä ruokaravintolassa juttusilla. Tarkoituksena on tehdä 1-3 vuoroa viikosta myös sinne. Viikonloppuna tein kolme neljän tunnin settiä perjantaina ja lauantaina (lauantain tunnit oli jaettu lounaaseen ja illalliseen ja välissä parin tunnin tauko). Oon täällä vaan tienatakseni reissu rahaa, joten nää lisävuorot on mulle mieluisia ja oikeastaan tuo mulle vaan mukavaa vaihtelua. Mulla ei oo mitään aiempaa kokemusta tarjoilijan työstä, joten on todella piristävää päästä näkemään sitäkin puolta. En oikeastaan juuri nyt edes tiedä mitään muuta tapaa, miten vapaa viikonlopun haluaisin viettää.
Kokonaisuudessaan mun työviikko oli tällä kertaa 47 tuntia. Tähän kun yhdistää sen tosiasian että molemmat työt on jalkojen päällä seisomista ja asunnolta on lähes 30 minuutin kävelymatka suuntaansa kaikkialle (eli kun käyn kaupassa taikka salilla taikka kakkostyössäni, kävelyyn itsessään menee vajaa tunti päivästä), on jakso fyysisesti raskas. Se tuntuu oikeastaan jollain oudolla tapaa sairaan hyvältä.
En tiedä, onko vähän ylivirttynyt jakso menossa, mutta ainakin nyt energiaa on todella hyvin kaikkeen, eikä itsessä ole mitään pienintäkään uupumisen merkkejä. En oo ollenkaan niin väsynyt kuin vaikkapa kotona, päin vastoin.
Mutta, päivät menee viilettäen eteenpäin, eikä ole juuri sopivaa hetkeä hiljentymiselle. Ja se sopii mulle hyvin. Ymmärsin myös syyn.
Mun ei tarvi ajatella mitään.
Mun päässä vallitsee täysi hiljaisuus.
Sillä tuntuukin, että viime aikoina oon aatellu kaikkea ihan liikaa ja varsinkin stressannut tulevaa. Nyt voin vain olla. Olla välittämättä, olla ilman ajatustakaan. Antaa asioiden hetken muhia alitajunnassa, ei kaikkea tarvi koko ajan niin tietoisesti viedä eteenpäin.
Asun omakotitalossa viiden muun reissaajan kanssa, jotka kaikki työskentelevät samalle farmille. Tyypit ovat olleet todella mukavia ja saaneet olon tuntumaan siltä, että mut nähdään. Mun näkövinkkelistä se on todella harvinaista. Oon tottunut siihen, että jos mun rooliksi jää hiljaisuus, mut sivuutetaan. Nää tytöt on ihan toista maata.
Niin, entä kuinka paljon tätä kaikkea tekemällä tienaa?
26.73$ tunnilta.
Eli tämän päivän kurssilla rapiat 17 euroa.
Saman verran kuin mun peruspalkkani on sairaalalla.
Lue lisää:
puoleksi vuodeksi virkavapaalle
4 tapaa mahdollistaa irtiotto ulkomailla – ja melkoisen helposti
