KUUNTELE SADEPÄIVINÄ SADETTA
Aktiivinen kesäkin on hieno, mutta niin on myös sisäänkäpertymisen vuodenaika. Ei kyse ole siitä, kumpi on parempi tai huonompi, vaan molemmat ovat omalla tavallaan hyviä.
– Noriko Morishita
Törmäsin sanoihin luettuani Morishitan kirjan Tyttö ja teeseremonia. Se osuikin juuri sopivasti tähän kylmään ja koleaan vuodenaikaan, niin että halusin jakaa sen teillekin. Muistutuksen taidosta, jonka niin usein sivuutamme merkityksettömänä. Joka kuitenkin olisi ihan äärimmäisen tärkeää, jotta ymmärtää maailmaa, elämää ja itseään.
Ettei elä liian kaukana itsestään.
Onko meidän niin hankalaa hyväksyä kylmempi vuodenaika, sillä emme osaa juuri sisäänkäpertymisen taitoa? Keskitymme niin paljon koko ajan ulkoiseen, että olemme täysin sivuuttaneet ytimemme. Ytimen, joka vaatii oman aikansa.
Voiko olla, että luojalla siis olisi jotakin tärkeämpää tehtävää, kuin asettaa meidät vain ankeuteen noin kahdeksana kuukautena vuodesta?
Ehkä ei olekaan huonoja vuodenaikoja, on vain vuodenaikoja. Ja niillä erilaisia tehtäviä. Siis minulla erilaisia tehtäviä. Kesällä ollaan aktiivisia, syksyllä hyggeillään ja luodaan yhteisöllisyyttä, talvella levätään ja mietiskellään sekä keväällä aletaan taas virittäytyä aktiivisemmalle taajuudelle menohousuja kiskoen. Ehkei olekaan tarkoitus olla niitä kaikkea kerralla – tai juurikin aina vain sitä ensimmäistä, aktiivista.
Ajatellen, että vain meillä täällä pohjolassa on oikeasti mahdollisuus nauttia vuodesta koko komeudessaan,
erilaisuudessaan.
Nauttien omasta erilaisuudestaan,
ettei aina ole samaa.
Viimeksi:
Lue myös:
ONNELLISUUS – AINUT SAAVUTTAMATTOMISSA OLEVA ASIA
VOISIKO SYKSYLLE TEHDÄ BUCKET LISTIN?