living life to the fullest
Niin.
Ihailen niitä ihmisiä kauniilla tarinoilla.
Sitä belgialaista tyttöä, joka on ollut tour guidena Italiassa ja ajellut vespalla pitkin Amalfin rannikkoa ja Toscanaa, opettanut joogaa Mongoliassa, vaeltanut Albaniassa, Montenegrossa ja Kroatiassa.
Tiiäkkö, sellasta erilaista.
Sitten itte oot siinä silleen, että no joo, oon käynyt jossain, nähnyt jotakin, ollen silleen keskiverto, mutta sulle tulee olo, ettet tarpeeksi.
Puhutaan riittämättömyydestä.
Ja tavallaan mietin, että ehkä se on vähän sitä samaa kuin ulkonäönkin kohdalla, että pitäis olla
jotakin.
Ettet oo tarpeeksi jotakin.
Mutta tavallaan jotakin on ihan ok ollakin, kun kerran täällä maailmassa eletään. Totta kai sä haluat elää sun elämää silleen, että oot elänyt sen täysiä, itsesi näköisesti, siten, että oot tyytyväinen. Kai sitä halajaa juuri myös vähän sellaista tunnetta, että olis muka vähän erityinen, vaikka ihan niin kuin ulkonäönkin kohdalla, tuut aina kohtaamaan elämässäs tyyppejä, joiden tarinat on upeampia kuin omasi. Ja jos vertaat itseäsi muihin, et tuu koskaan olemaan tarpeeksi jotakin.
Ja juurikin tää on tällä hetkellä se, mistä en mun ympäristössä tykkää, sillä se saa mun elämän tuntumaan riittämättömältä enkä oikein edes osaa tehdä asialle mitään. En lähteä Mongoliaan tai Portugalin rannikolle vapaaehtoiseksi surffikouluun, en liiemmin hyväksyä tunnetta osaksi elämääkään.
Usein puhutaan somen luomista ulkonäköpaineista, mutta musta tuntuu, että sitäkin enemmän aletaan siirtyä itse elämisen paineisiin. Living life to the fullest, u know!
Ja yhä useammin selatessani instagramin matkakuvia, havainnoin itsessäni sitä en oo tarpeeksi -tunnetta, vaikken edes halua mitään niistä. Kuten sanottua, juuri nyt mun sydän ei sykähdä isommin millekään näkemiselle.
Miettimättä vähänkään sitä, että itse tarinakin noiden kuvien takana on usein vain se, että jonnekin matkustetaan ihan itsessään jonkin kuvan perusteella ja sen takia. Jotenkin koko kuvio yhden kuvan saamiseksi on todella absurdi ja sitä havainnollistaa hyvin kaikki instagram vs reality videot. Eletäänkö elämää itsessään vai eletäänkö vain sitä varten, miltä se saadaan näyttämään ulospäin?
Oon ollut nyt reilut puolivuotta instagramissa ja mulla on vähän ristiriitainen fiilis siihen. Tavallaan musta on kivaa luoda sisältöä myös sinne puhumattakaan siitä, että pystyn pitämään jonkinlaista (ja ainoata) yhteyttä matkojeni aikana tapaamiini ihmisiin.
Yhä enemmän mua houkuttaa kuitenkin ajatus itseni sulkemisestä kokonaan kaikenlaisen sosiaalisen median ulkopuolelle.
Lue lisää:
kaipaan sitä ihmistä, joka olen kotona
voispa tästä sirkuksesta poistua
