luota siihen minkä tiedät
Mitä sä oikein haluat?
Mietin ja mietin.
Haluatko lähteä, haluatko jäädä?
Mitä jos sä sittenkin tykkäät ihan vaan tästä arjesta enemmän?
Ootko nyt ihan varma että haluat lähteä?
Vaikka silleen 3 kuukautta ja ihan vain 3 viikkoa aiemminkin mietin, että mä vaikka irtisanon itteni, jos on pakko.
Se on sitä analyysihalvausta. Ettei mikään kelpaa.
Siis sitä, että tunne ja järki tappelee, että järki yrittää pitää sut poissa sieltä, mistä et niin tiedäkään.
Tässä ajatustulvassa oon yrittänyt opettaa itselleni uutta mantraa, sen you only live once mantran lisäksi:
luota siihen minkä tiedät.
Mitä mä siis tiedän?
1 tiedän, etten voi kuvitella sitä, että mun elämä olis ennalta määrätty valmiiksi seuraavaksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi, ettei mikään muuttuisi
2 mä haluan nähdä maailmaa
3 jos mä saan valita, mä haluan valita vapauden
Ja silloin kun ”en tiedä”, minne mun niistä kaikista maailman miljoonista vaihtoehdoista pitäis suunnata, voin koittaa sovittaa niitä näihin bokseihin. Riittää että se sopii, vaikken tietäisikään onko se se the juttu.
Jos se ei ollut se the juttu, se vie mua kohti sitä the juttua.
Juttu kuin juttu, se opettaa.
Aina.
Jolloin tuo viimeinen olikin se kaikista oivalluttavin.
Jos sä saat valita, valitse vapaus.
Sillä tällä hetkellähän mä voin valita. Ei ole mitään syytä, miksi en voisi.
Kyllä, se vähän pelottaa ja se saa pelottaa.
Mutta se, että se pelottaa, ei tarkoita sitä, ettei se ole tavoittelemisen arvoista tai sellaista, mitä en haluaisi eniten maailmassa.
Vaikka tälläkin kertaa päätöksen teko oli hiukan vaikeaa, voin silti riemuiten todeta, että se oli paljon(!!!) helpompaa kuin vuoden aiemmat päätökset erosta ja aupairiksi lähtemisestä. Samaan hengenvetoon voin lisätä noiden olleen myös elämäni parhaimpia päätöksiä.
Ja se, että se oli tällä kertaa niin paljon helpompaa, tuo mulle uskoa siihen, että olen menossa juuri oikeaan suuntaan.
Lue lisää:
(kuvassa hidastaelämää unelmakortti)