MUTTA MITÄ HAITTAA TAVARAPALJOUDESTA ON?
Ennen kaikkea kodin tavarapaljous tarkoittaa lukemattomia signaaleja mielelle prosessoitavaksi. Koti puhuu koko ajan erinäisiä asioita: tavarat kertovat historiaansa, mistä ne ovat tulleet juuri siihen missä ne ovat nyt, mitä niille on käynyt elinikänään, ne kysyvät mielipidettäsi itsestään, pyytää vertaamaan, ehkä vaihtamaan toiseen, parempaan tai tekemään korjauksia tai siivouksia. Tavara pyytää aina huomiota, tavalla tai toisella.
Kun näitä signaaleja on paljon, se kuluttaa energiaasi. Aivot joutuvat työskentelemään. Ne väsyvät. Kun ne väsyvät, ne eivät jaksa enää vastata kaikkiin kysymyksiin ja ohjeisiin, joista seuraa helposti epäjärjestystä. Kaikkea ei yksinkertaisesti jaksa huomioida, vaan aivotkin tarvitsevat lepoa. Syntyy noidankehä: yhä enemmän epäjärjestystä, yhä enemmän huutoa, yhä enemmän uupumusta.
Ja yhä enemmän ajanhukkaa! Sillä jotta saisit mielenrauhaa, ajattelet tavaroiden toiveiden toteuttamisen tuovan sitä. Yrität siis vastata kuulemiisi huutoihin parhaasi mukaan, vaihtamalla aikaasi niiden käskyjen palvelemiseen.
Lopulta tuo uupumus ja ajanhukka on poissa jostakin muualta. Poissa jostakin itselle tärkeästä asiasta, jota ei välttämättä edes tunnista, koska niiden miettimiselle ei ole jäänyt aikaa. Palkaksi jää vain huonommuudentunteita. Kuuluuko kodin olla sellainen?
Alun alkaen tavaroita haalitaan omaksi kuvaksemme. Ne kertovat meistä, millaisia olemme ja mitä ensinnäkin haluamme muille itsestämme viestittää. Kaipaamme niiden kautta hyväksyntää itsellemme, todistusta omasta riittävyydestämme. Tuollaisen hyväksynnän hakeminen ei tosin täytä sitä syvintä tarvettamme: nimenomaisesti meidän itsemme hyväksymistä, ei meidän tavaroiden hyväksymistä. Usein kuitenkin sivuutamme sen ensimmäisen, yhteyden muihin ja keskitymme jälkimmäiseen eli itsemme peilaamiseen tavaroista, jolloin emme koskaan kohtaa riittävyyttämme. Elämän perimmäisten tunnetilojen täyttymystä. Jatkamme vain normaalina kokemamme elintavan noudattamista.
En voi paasata ekologisuudesta, sillä en itse ole sen perikuva, mutta en voi olla sivuuttamatta sitä tosiasiaa, että tavaroita haalimalla haalitaan myös päästöjä ja luonnonvarojen tuhlausta. Välttämällä paljoutta, vaihtamalla sen määrällisesti vähempään mutta ehkä kuitenkin vastuullisempaan, on mahdollista tehdä maapallosta ja kaikkien elämästä eheämpää. Silloin ei ole kyse enää edes itsestä, mitä minä itse haluan ja voin tehdä, vaan ihan meistä kaikista täällä planeetalla.
Viimeksi:
JOS PUHELIN OLISIKIN VAIN PUHELIN
Lue myös:
VOIKO KOTI NÄYTTÄÄ ARJESSA SISUSTUSLEHDELTÄ?
AJAN MÄÄRÄ ON RAJALLINEN – VALITSE SIIS TARKOIN MIHIN SEN HALUAT KÄYTTÄÄ