KUINKA PALJON TAVARAA TARVITSET?

Tää on sellainen kysymys, jota mun mielestä jokaisen olisi hyvä välillä pysähtyä miettimään.

Sillä elämme maailmassa, jossa sellaista ei enää mietitä. Normaalia kuluttamista. Vain mielihyvän täyttämistä.

Olemme täysin sokaistuneet omistamiemme tavaroiden määrälle. Emme enää ajattele, mitä jo omistamme, vaan sitä, mitä emme vielä omista. Onko tärkeintä halu vai tarve vai jotakin siitä väliltä?

Kuinka paljon tavaraa sinusta toimiva elämäntyylisi tarvitsee? Ilman että katsot kaappeihisi ja asioita mitä siellä pidät, kuinka monta astiaa sinä tarvitset? Kuinka monta vaatetta? Kuinka monet petivaatteet? Mihin sinä todellisuudessa aikasi haluat käyttää, mitä harrastaa – ja mistä vain haaveilet harrastavasi? Ihan numeraalisesti, sillä asia on aikalailla puhdasta matematiikkaa.

Jotta voit määrittää nämä luvut, sinun tulee kohdata elämäsi rehellisesti. Säilömme esimerkiksi tavaraa usein vierasvara perusteella, mutta kuinka usein todellisuudessa luonasi käy vieraita vai käykö niitä kylässä vain haaveminälläsi? Alatko oikeasti kutsumaan heitä kahville? Tai elätkö pelossa? Pelossa, että jotakin uupuu, joka tekisi sinusta viimein kokonaisen, jota ilman voisit menettää jotakin.

Kaapissa saa kukin toki säilyttää niin paljon tavaraa kuin haluaa. Tuo tavara vaatii kuitenkin tilaa, tuo tila rahaa ja raha aikaa – siis sinun aikaasi, työpanostasi – sekä eläessään vaivannäköäsi sen täydellisestä ylläpidosta.

Mistä tuon rahan ja ajan edestä olet valmis luopumaan?

Lopulta käytössä ei kuitenkaan koskaan voi olla kuin se yksi asia kerrallaan, ihan kuinka paljon vaihtoehtoja onkaan tarjolla.

Viimeksi:

JOTTA TIETÄÄ MIKÄ ON HYVÄÄ, TÄYTYY TUNTEA MYÖS PAHA

Lue myös:

KAIKKI RAIVAUSPOSTAUKSET YHDESSÄ PAKETISSA

OLETKO SOKAISTUNUT OMISTAMIESI TAVAROIDEN MÄÄRÄLLE?

MILLAINEN KULUTTAMINEN ON NORMAALIA?

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli

JOTTA TIETÄÄ MIKÄ ON HYVÄÄ, TÄYTYY TUNTEA MYÖS PAHA

Jotta tuntee täysin hitauden, täytyy tuntea myös kiire.

Paljous, mutta myös yksinkertaisuus.

Merkitys, mutta myös merkityksettömyys.

Läsnäolo, mutta myös automaatio.

Tehden välillä ihan liikaa kaikkea, ilman sydäntä, jotta voi taas löytää sen riemun, sillä sydämellä.

Moniulotteisuus näyttää eri kulmat. Jotta alun alkaenkaan tietää, mitä hyvä on, pitää kohdata myös se hyvä, mutta myös paha. Jos kohtaa pelkän toisen, mistä tietää, kumpi se on? Jos kohtaa pelkän pahan, tuo paha on luonut pohjan hyvälle, ehkä jopa ollut hyvä. Tietääkö sitä edes siis itse aina mikä on hyvää, jos tuntee vain sen yhden kulman? Eikö määritelmä vaadi jonkin verrokin, kaksi puolta, joista päättää?

Tätä moniulotteisuutta tarvitaan ihan siinä tavallisessa arjessa. Ei ole mahdollista olla vain ja ainoastaan hyvää arkea, muuten sen hohto haalistuu. Silti me niin kovin tavoittelemme tuota mystistä täydellisyyden hyvän olon tilaa, joka ei ole edes mahdollista.

Millaista elämää se sekin olisikaan, jos aina vain olisi kaikki hyvin?

Minusta se olisi ainakin omalla tavallaan tylsää. Ettei edes tietäisi, kuinka hyvää tuo hyvä onkaan. Ehkä se pointti vain on, että suurimman osan ajasta täytyy  – tai haluaa – olla hyvää, mutta silti pitää olla myös vähän sitä huonoa, tunteakseen todella sen hyvän, jotta elämä kulkee tasapainossaan.

Omassa lainalaisuudessaan.

Todeten, että tänään on tarve tälle. Huonolle, merkityksettömälle, hälinälle, kiireelle, väsymykselle.

Nimenomaan todeten.

Antaen olla.

Jotta seuraavana päivänä voi taas nähdä maailman upeuden.

Viimeksi:

ONKO NELIPÄIVÄINEN TYÖVIIKKO TULEVAISUUTTA?

Lue myös:

TARVITAAN HUONOJA PÄIVIÄ, JOTTA TIEDETÄÄN, MITKÄ ON HYVIÄ

MILTÄ SUN HUONO PÄIVÄ NÄYTTÄÄ?

ELÄMÄ NAUTTII VAIHTELUSTA – SIITÄ PIENESTÄKIN

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli