MIKÄ ON SINUN TAPASI OLLA LUOVA?
Mä uskon että kaikilla on oma tapansa.
On se musikaalisuus, valokuvaus, maalaaminen, käsillä puuhaaminen vaikka puutöissä, neuloen, askarrellen.
Mulla se on kaiketi tää kirjoittaminen.
Tai ei kaiketi, yrittäen vähän vähätellä. Tää on mulle todella rakasta, tuntea väreilyä sisimmässä. Toisinaan toki vähän hakien, toisinaan taas suoraan pulputen. Että pääsee jonnekin sellaiseen lämpöön, mitä ei ole koskaan ennen tuntenut.
Oon jotenkin yllättynyt tästä maailmasta, joka on täysin uusi, jota tavallaan ajattelin, ettei mun kohdalla olisi olemassakaan. Herkkyydestä. Erilaisesta herkkyydestä. Itseilmaisun herkkyydestä. Ja kuinka se ehkä meille kaikille olisi vähän tärkeää, löytää se oma herkkyys. Että antaa ajatuksille tilaa tuottaa jotain uutta, oivallusta, itseään, uutta itseään.
Löytäen jonkin sellaisen tason itsestään, jota muuten ei voi löytää.
Olemalla luova antaa jotakin minuudestaan. Herkkyyttä luomalla antaa jotakin ihan uutta minuudestaan. Itsensä toisen nähtäväksi lähes alastomana, arvosteltavaksi. Tai eihän sitä ole tietenkään pakko tehdä julkistakaan, voi tehdä ihan vain itselleen.
Mä uskon, että myös sulla on jokin sellainen tapa, vaikket olisikaan ehkä sitä löytänyt. Tai todennäköisesti olet, joskus kauan sitten, muttet usko että se olisi tarpeeksi. Ettet sinä olisit tarpeeksi. Tarpeeksi Leonardo da Vinci, vaikkei siitä alun perinkään ole kyse.
Kyse on vain sinusta, sisimmästäsi, ei siitä kuka et ole vaan siitä kuka olet, siitä yhdestä puolesta, miten tuo haluaa ilmetä. Jota ehkä olet oppinut luulemaan, ettet saisi haluta, ettei se riitä, koska siinä ei ole niin hyvä että siitä saisi rahaa, ettei se silloin kannattaisi.
Vaali juuri sitä iloa.
Sillä se tuo jotakin todella rikasta elämään.
Ollen sitä elämää itseään.
Sinä.
Viimeksi:
YKSINKERTAISTA KODINHOITOA SIIVOUSSAIPPUALLA
Lue myös:
