Saako yksinkertaistajalla olla silmää ulkoiselle kauneudelle?

Minimalismia ohjaa ajatus mahdollisimman pienestä tavaramäärästä. Helposti se voi näkyä myös ulkoisissa asioissa kuten kosmetiikassa ja vaatteissa. Luovutaan hiuslakasta, meikeistä ja korkokengistä.

Usein vähän tuntuu, että ekologisuus ja minimalismi sekoitetaan toisiinsa. Vaikka yksinkertaistajan tavaranraivausta ohjaa ajatus vähemmän on enemmän, tapahtuu se ennemminkin henkisen hyvinvoinnin pohjalta entä ekologisesta näkökulmasta. Kun itseään on arvottanut, voi ekologisuuden toki löytää myös omaksi arvokseen – ja vaalia sitä niin pitkälle kuin haluaa.

Minimalismia voi silti noudattaa myös siten, että antaa silmää kauneudelle. Se riippuu ihan siitä, mitä kukanenkin pitää itselleen merkittävänä – ja toki kauniinakin. Jolloin vaikka se laittautuminen ihan pohjimmiltaan onkin muita varten (mitä käytännössä lähes kaikki ulkoiset asiat tässä maailmassa ovat), ei mikään kiellä etteikö se saisi olla itselleen tärkeää. On se turhaa tai ei, se saa olla tärkeää. Moni varmasti vain ymmärtää sen olevan loppupeleissä elämässään melko vähäpätöistä.

Mulla on käynyt oikeastaan osaltaan vähän toisin päin.

Olen kyllä minimoinutkin sitä, kuten luopunut kaikista muista ihonhoitotuotteista kuin rasvasta sekä lakannut värjäämästä hiuksiani. Haluan silti laittautua useammin kuin koskaan ja enemmän kuin koskaan (tyyliin kerran viikossa huulipunaa ja irtoripsiä). Tunnen tästä myös voimaantumista.

Toki tämä ei mitenkään ristiriidassa yksinkertaistamisen kanssa olekaan. Ensinnäkään en halua määritellä itseäni mihinkään kuplaan, kriteeristöön, millainen pitäisi olla, mutta ylipäätänsä ideologiassa ei ole kyse kaiken minimoimisesta minimiin, vaan juurikin tilan luomisesta niille asioille, joilla on merkitystä ja jotka ehkä muuten ovat kadonneet elämän jalkoihin. Mikään tai kukaan ei lopulta määrittele sitä, mitkä nuo asiat ovat.

Ja juuri tämä on mun mielestä yks parhaimmista asioista elämässä. Mä nautin ihan suunnattomasti sellaisten ihmisten kohtaamisesta, jotka ovat löytäneet sen oman tapansa olla, niiden asioiden ympäröimänä, jotka ovat itselleen tärkeitä. Usein monet noista vain unohtavat karsia siitä ympäriltä ne turhat, elämäänsä kuormittavat asiat.

Sisäisesti nää on mulle kuitenkin haastavia arvoja punnita. Yhtä lailla kun musta tuntuu ikävältä ajatus elämästä kokonaan ilman ulkoista kauneutta, mulle on myös tärkeää tehdä elämässä siten kuin on oikein – mikä tarkoittaa siis sitä, että kohtaisi maailman niin ekologisesti kuin pystyy.

Eikä se lähde liikkeelle niistä ekologisista tuotteista vaan siitä ostamisesta ylipäätänsä.

Näitä kahta arvoa tuntuu hankalalta mahduttaa samaan linjastoon. Kauneus kun on lähestulkoon symboli jollekin uudelle, mikä on myrkkyä juuri sille toiselle.

Jolloin mun mielestä ensimmäinen askel on ehkä sen sisäistäminen, ettei kauneus löydy vain uudesta. Se toki on haastavaa, sillä aivomme on viritetty tälle taajuudelle. Enkä tiedäkään onko siitä mahdollisuus päästä edes koskaan kokonaan eroon, jos elää yhdessä toisten mukana. Vaihtoehtona satunnaisiin uutuusvirikkeisiin olen alkanut miettimään yhä enemmän esimerkiksi vaatelainaamoja.

Toisekseen on tärkeää löytää tasapainoa sieltä,  että ymmärtää elämän olevan kurjaa liiallisen ehdottomuuden sanelemana. Olennaisinta on pysyä vain rehellisenä itselleen.

Tämän ajatusrupeaman myötä jään pohtimaan enää vain sitä, mitä kauneutta vanha itseasiassa voikaan pitää sisällään.

Tarinan.

Miksi ei arvostaisi sitä yhtälailla?

Tarinaa ja elämää.

Viimeksi:

Pelko estää olemasta parhain versio sinusta

Lue myös:

Ajatuksia ehdottomuudesta

Vuosi 2022 vaatteiden ostolakossa

Miksi pukeutuminen on niin vaikeaa?

hyvinvointi mieli
Kommentit (4)
  1. Mie kans...
    18.3.2022, 21:44

    Miksi yksinkertaistajalla pitäisi kaikki olla harmaata, tylsää ja kulunutta. Vähemmän on minun ajatuksissa hyödyllistä ja kaunista. Ulkonäöstä huolehtiminen vaikuttaa ennenkaikkea henkiseen hyvin vointiin, kun olo on fressi . Kun on henkisesti ja fyysisesti fressi olo niin ei sitä tarvitse kuin pienen ehostuksen ,ei aina sitäkään näyttääkseen omalta paremmalta itseltään . Kyllä se on vaan jotenkin voimaannuttavaa välillä laittaa parempaa päälle ja muutenkin laittautua vaikkei mihinkään kekkereihin olisikaan menossa.

  2. Juuri se on tärkeä havainto, ettei uutuus ole kauneuden synonyymi.

    Olen joskus käynyt aiheesta vähän hämmentäviä keskusteluja. Olen puhunut esim. siitä, että pikamuodin kulutusta tai ylipäätään kulutusta olisi hyvä vähentää. Vastaukseksi olen saanut kommentteja tähän tyyliin: ”Niin mutta kun minä pidän kauneudenhoidosta.” Yksi jopa kerran sanoi: ”Työni edellyttää sitä, että näytän edustavalta.” Ihmettelin suuresti ajatuskulkua vastausten taustalla. Vastausten perusteella olisi voinut kuvitella, että olisin kehottanut pukeutumaan juuttikangassäkkiin ja jättämään hiukset pesemättä. Mielestäni en kuitenkaan tehnyt niin.

    Mutta tuohan on hirveän kuvaavaa: Monet todella kokevat, että kerskakulutus on edellytys myös kauneudesta ja ulkonäöstä huolehtimiselle, ainakin ellei halua ajautua marginaaliin, jossa kulutusvalinnat leimaavat omaa ulkoista olemusta tosi paljon. Ikään kuin ei voisi saada elämäänsä kauneutta – ja myös ihan yleisesti tunnustettua kauneutta – ilman, että kaikki paikat pursuavat vaatteita, niitä ostetaan koko ajan lisää ja kosmetiikkaa niin ikään tulee ovesta sisään tasaisena virtana.

    Mitä tulee kauneuteen muuten kuin kauneudenhoitona, oma estetiikan tajuni ei koskaan ole ollut kovin minimalistinen. Kodissa arvostan sitä, ettei joka paikka ole täynnä rojua ja epämääräisiä tavararöykkiöitä, eli sikäli kannatan yksinkertaisuutta. Toisaalta hyvin pelkistetty ja riisuttu ei yksinkertaisesti miellytä silmää vaan pidän esim. sisustustekstiileistä. En ole kokenut tätä ristiriitaisena. Koska tavarapaljous harmittaa ja aiheuttaa paljon lisävaivaa, siitä on hyvä pyrkiä luopumaan, mutta toisaalta miksi luopua jostakin, mistä pitää ja mikä ei tunnu vaivalloiselta?

    1. Hah, näinhän se vähän tahtoo mennä, ettei nähdä ns keskitietä siinä välissä. Keskitien taas löytää yleensä sieltä kun rehellisesti toteuttaa itsetutkiskelua. Tuo keskitiekin siten näyttää jokaisella hiukan omanlaiselta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *