Taas puhutaan suurituloisista – mutta puuttuuko sun elämästä jotakin?
Hetken tunsin pienen vihlaisun.
Kuinka paljon helpompaa elämä olisikaan, jos tienaisi 100 000 euroa vuodessa.
Kunnes piti taas pysäyttää itsensä.
Eikö nämä ajatukset ole jo käyty läpi?
Toki pohjimmaisen pohjimmaisena, jos homma menisi niin, että se tapahtuisi ihan yhtäkkiä sormia napsauttamalla. Mutta entä kaikki se työ ja aika mitä se on vaatinut?
Entä kaikki se työ ja aika mitä sen ylläpitoon vaaditaan?
Sillä meneekö se useimmiten niin, että isot tulot tuovat myös ne isot menot, talon, auton ja jos ei muuta ne voidaan kertoa vielä kahdella, kolmella. Ehkä siis on vain entistä kovempi paine saada ylläpito pidettyä, isot laskut maksettua. On virhe ajatella, että isot tulot tarkoittaisivat automaattisesti helppoutta.
Lopulta voi myös palata sinne kaiken juurelle: mihin tuota rahaa tarvitsee, mitä sillä itse asiassa haluaa ostaa ja onko se siis lopulta sen tavoittelemisen arvoista?
Mikä elämässä on tärkeää – ja tuo rahako sen äärelle toisi?
Sitä luulee, että tuollaisen henkilön elämä on täydellistä. Ettei tuollaisen henkilön elämästä puutu mitään. Mutta vaikka hänellä on rahaa, hänellä ei välttämättä ole mitään muuta – eikä mahdollisesti lainkaan elämän merkityksellisyyttä. Tyyppi ehkäpä katsoo vain ylöspäin sitä, joka tienasi miljoonan.
Koska enemmän.
Jolloin tämänkään ajatuksen ongelmana ei lopulta ole raha vaan se ajattelutapa, minkä se usein tuo mukanaan.
Että sitten kun mulla on 100 000 euroa, mä voisin olla tyytyväinen, onnellinen, elämä olisi helppoa.
Vasta sitten.
Jolloin kyse on lopulta siitä, että on mahdollisuus ohittaa se kiertotie, saavuttaakseen sen mitä haluaa. Sillä raha on pyrkimys jonnekin, johonkin tunnetilaan. Kun ymmärtää mitä oikeasti haluaa, voi jättää välivaiheen pois, siirtyä suoraan kohteeseen. Toki sen opettelu vie aikaa, toki siinä joutuu jostakin ehkä luopumaan.
Onko se siis sitku vai nytku?
Ja silloin on hullua elää tulevaisuutta varten. Hetkeä x varten, tulotasoa x varten, joka odottaa ehkäpä useampien vuosien takaa, kun voi elää niin jo nyt,
nähdä kauneuden nyt.
Että riittää nyt.
Ja katsoa minne se kantaa.
Viimeksi:
Kolme kaunista – vanhus, aamu, yksikseen
Lue myös:
Mitä jos omasta elämästä ei tarvitsisikaan lomaa?