Tag: hidastaminen

Eikö elämän päämäärä ole lopulta se, että voisi kuolla levollisesti? Että elämä on ollut riittävää ja hyvää, eikä mikään kuollessa kaduta? Että sen ainutlaatuisuuden on käyttänyt hyväksi, eikä mitään ole tuhlattu tai unohdettu. Kun tuo kuolema tulee, vääjäämättä, joskus. Jujun ollessa se, ettei voi koskaan tietää, koska. Sinällään ajatuksena jotenkin vähän hullunkurinen, mutta totta. Ja […]

Ettei tarvitsisikaan vetäytyä kerran vuodessa retriitille, vaan voisi asua kodissa jossa on hiljaista? Että elämä itse asiassa näyttäisi enemmän lomalta. Miksi loma yleensä ottaen vietetään täysin päinvastaiseen tyyliin kuin oma arki? Ja vielä: kuinka paljon se oma olo eroaakaan tuona lyhyenä tuntuvana aikana verrattuna siihen omaan elämään? Siis toisin sanoen: kuuluuko elämän raskaus vain hyväksyä? […]

Mä mietin aina kun olen keskellä ihmisvirtaa, vaikkapa isomman kaupungin keskustassa tai keskellä liikennettä, että minne nämä kaikki ihmiset ovat menossa. Jotenkin tuo hetki aina pysäyttää mut tähän hetkeen. Siis minne me kaikki ollaan koko ajan menossa? Minne me kaikki ollaan koko ajan liikkeellä? Tuntien samassa merkityksettömyyttä. Sillä kaikki tämä meneminen on tavallaan niin turhaa. […]

Mun mielestä yksi olennainen osa yksinkertaistamista on opetella olemaan itselleen armollinen eli toisin sanoen ymmärtää, milloin itse riittää – myös vähempänä. Mä viime viikolla stressasin hetken omia treenejäni. Pohdin tavoitteitani ja onnistumisiani ja mietin, miten paljon kaikkea pitäisi jaksaa ja pystyä tekemään vielä paremmin, tullakseen ja näyttääkseen joltakin. Kunnes annoin olla. Kunnes sanoin: nyt en […]

Jos yhteyttä itseen ei ole, sanapari kuulostaa vieraalta. Se on mun mielestä kaikkea muuta kuin itsestään selvyys ja mua vähän hämmästyttää, ettei sitä oikein koskaan avata ääneen, puhutaan vaan. Sen ympärillä leijuu maagisuutta. Tuntien ehkä hiukan häpeää, ettei itse sitä heti ajateltuna tunnista. Joku puolestaan ajattelee sen olevan hölyn pölyä, ja sitähän se onkin, jos […]

Olemme eläneet pitkään maailmassa, jossa kaiken on oltava enemmän. Tuo enemmän palvelee tiettyä osaa ihmisistä – suurimmaksi osaksi niitä, jotka tuolla enemmällä pääsee rahoiksi tai joille rahalla saatavat asiat ovat lähes itsestään selvyyksiä. Tätä se ei meille monelle ole, mutta jäämme kiinni yrittämiseen, että pääsisimme tuonne samalle tasolle, sillä tuo taso on kaikille yhteiseksi määritetty. Eikä […]

Onnellisuuden ja hyvän elämän tavoittelu ei ole mikään uusi juttu. Toki näyttämön lavasteet ovat muuttuneet, mutta sama tarve ihmisellä on edelleen. Nyt siitä on tullut vain suuremmissa määrin kaupallista ja ostettavaa – ehkä – sillä mistäpä minä tiedän, onko antiikin kaduillakin laahustellut kauppiaita myyden omia onnellisuus opuksiaan. Joka tapauksessa ihmismielen huomioiden on vähän ristiriitaista nykyajan […]

Sillä vaikka kesän aktiivisuus ja energisyys on taas ollut huikean hienoa, tietää vähintäänkin nyt pimenevät illat ja kylmenevä sää myös meille tarvetta hidastamiseen, muuttumiseen luonnon mukana. Erilaisen minän päästämistä valloilleen. Minän, joka helposti kallistuu myös sinne väsymisen puoleen, jos koittaa aina vain pysyä siinä edellisessä, päästämättä irti. Sillä ehkä ei olekaan huonoja vuodenaikoja, on vain […]

Mun mielestä olennainen osa merkityksellistä elämää on itsensä rehellinen havainnointi. Ei se, että olisi puutteeton, vaan se, että ne näkee ja uskaltaa nähdä, jopa tuomitsematta. Sillä puutteille on helppo ummistaa silmänsä, olla hiukan epärehellinen. Ihmismielessä puute kun on heikkous, heikkoutta taas ei voi rakastaa, heikkoutta näyttämällä jopa asettuu haavoittuvaiseksi. Ihminen siis haluaa olla ilman heikkoutta, […]

Mua on ehkä vaivannut tietynlainen ehdottomuus muutamissa asioissa. Tai ehkä ja ehkä. On vaivannut. Että asiat ovat mustavalkoisia ja ne pitää voida määrittää. Selkeästi. Että on joko tai, muttei yhtään harmaata. Että joko ostaa tai ei osta, joko on ekologinen tai ei ole, joko on hyvä tyyppi – tai ei ole. Tai tekee hyviä valintoja […]