Tag: hidastaminen

Mä olen tullut siihen tulokseen, että se on itsensä toteuttaminen. Ensinnäkin oman sisimmän äänensä kuuleminen ja sen mukaan eläminen, kuunnellen sen tahtoa. Kun se sanoo: opiskele uusi ammatti, vaihda työpaikkaa, luovu parisuhteestasi, ala itselliseksi äidiksi, irtisano ja lähde reppu selässä maailmalle. Mitä ikinä se sanookaan, sen ääntä kuunnellen ja sitä kohden edeten. Tuon äänen kuuleminen […]

Buddhalaisuuden neljä jaloa totuutta ovat: totuus kärsimyksestä totuus kärsimyksen alkuperästä totuus kärsimyksestä irtaantumiseen totuus kärsimyksestä irtaantumiseen johtavasta tiestä Tarkoittaen käytännössä sitä, että ensinnäkin ymmärtää elämässä olevan kärsimystä. Elämä on aina jollakin tavalla epätyydyttävää. Kohdaten sen konkreettisesti vaikkapa sairautena tai kuolemana, mutta myös siten, ettei mikään hyväkään ole lopulta pysyvää. Sisältäen kielteiset tunteet yleisestä tyhjyydestä fyysiseen […]

Ilman intuitiota eläminen on vähän sama kuin odottaisi sen elämän alkavan joskus myöhemmin. Että muuttuu kun sopiva hetki siihen tulee, joskus myöhemmin, kun rahkeet riittävät. Että elää päivästä toiseen vain miettien, miten toisin eläisi, jos vain voisi. Lopulta jääden tuohon välivaiheeseen jumiin, josta ei pääsekään enää liikkeelle. Tuolle äänelle ja sen toiveelle turtuu ja mitä […]

Luovuus tarvitsee hiukan tylsistymistä. Aikaa ja rauhaa. Välillä kun en ehdi (lue: priorisoi) rauhaa, yhteys säröilee ja tuntuu työläältä. Yleensä kaikki kärjistyy siihen, että mennessään nukkumaan – tietenkin vielä niin, että aamulla odottaa aamuvuoro – kaikki alkaa purkautua eikä nukkumisesta tahdo tulla mitään. Annan vain tulla ja kirjoitan. Kaiken siihen, yhteen pötköön, kaiken ollen juuri […]

1 On huonoja päiviä ja on hyviä päiviä Ihminen hamuaa maagista täydellisyyttä. Että paha olo katoaisi tyystin, että olisi vain hyvää. On silti totta, että siinä missä hyvää on oltava myös huonoa. Ihan yksinkertaisesta syystä, että tiedämme mitä hyvä on. Sillä jos emme koskaan kohtaa pahaa, mistä tiedämme mitä hyvä on? Silloin tuo yksi luo […]

Joko mä oon kirjoittanut liikaa kuolemasta? Vaikka yhtä lailla Bronnie Warekin mieltää, että se on tarpeellista. Ymmärtääkseen mikä elämässä on tarpeellista. Jotta sä voit elää elämää, käyttää sen ainutlaatuisuuden hyväksi, elää lähellä itseäsi, sydäntä. Saaden kiinni siitä, mikä on tärkeää ja oleellista. Mun vakaa tavoite tulevaa varten on harjoittaa lisää hyvyyttä sekä harjoittaa tuon hyvyyden […]

Viime aikojen teema on selvästi ollut tämä hetki. Olen ensinnäkin muistellut ja hämmästellyt jo kaikkea oppimaani, tunnustellut, kuinka se kaikkoaa kiireeseen ja helposti arkeenkin ja kuinka se palaa kun vapautuu ja rauhoittuu. Erityisesti kuinka paljon se oma maailma, mielen maailma, muuttuu näiden maailmojen välillä. Ja pakko sanoa siihen vielä yksi juttu lisää. Mulla on nimittäin […]

Mitä sä haluat muistaa itsestäsi katsoessasi taaksepäin? Tai onko kyse edes halusta vai ihan vain siitä, mitä muistat. Muistatko ne omistamasi asiat vai muistatko ne hetket niiden ihmisten kanssa joiden kanssa olet ollut, mitä tuntenut? Sillä eikö muisto synny tunteesta? Jolloin lopulta aika pieni tunne taitaa olla se hyvänolon tunne ostaessaan jotakin mahtavaa, verrattuna siihen, […]

Kaikkea ei ole tarkoitus kääntää hyväksi. Kaikkea ei voi kääntää hyväksi. Myös huonoa on oltava. Oikeasti huono myös on huonoa, eikä sitä voi kääntää hyväksi. Huonon takaa voi myös löytyä ongelmia kuten uupumusta tai masennusta. Mutta on kuitenkin niin, että suomalainen ajattelutapa pohjautuu aika pitkälle negatiivisuuteen, jossa kaikki on enemmän tai vähemmän puutteellista, jossa jokin […]

Ihmiskuntana jonnekin. Näin mainitsin pari viikkoa sitten, kokien yllättävää merkityksellisyyttä. Sillä jokaisella aikakaudella on ollut jotakin. Kuka on ollut luomassa demokratiaa, kuka naisten oikeuksia, kuka teollistumisen murroksessa… Ja mikä jäi meidän aikamme ihmisille? Luonto. Toisena ehkä epäitsekkyys, silmien avaaminen kaikkien oikeuksille, maapallon pienuudelle. Eikä siitä ole kahta puhettakaan, etteikö se ole ja tule, vaikka väkisin, […]