Tag: onnellisuus

Ompa hiljaista. Rauhallista. Ei liikettä missään. Ei puhetta. Sanoja. Koen levollisuutta. Hetkeä. Olemisen nautinnon hetkeä. Onnea. Puuttuuko multa oikeasti onnea? Löytyykö se pienemmästä boheemimmasta kodista? Televisiosta luopumalla? Lisäämällä ystäviä? Hyväntekeväisyydestä? Ja sitten kaikesta lähtemällä? Vai onko se jo tässä? Se on tässä, muttei enää seuraavassa hetkessä. Se seuraava hetki sen kadottaa, odottaa bohemiaa. Ovatko molemmat […]

Haaveminä on se ihminen, joka kuvastaa sinusta täydellistä ihmistä. Niitä täydellisen ihmiskuvan kriteereitä, jotka täyttämällä ajattelet saavuttavasi onnellisuuden. Joka ei kuitenkaan täysin täsmää, sillä siihen sisältyy otteita ympäristöstä, ei minuudesta, sillä vaikka ääni tulisikin sisältä, se ei välttämättä ole oma ääni. Tuonkin haaveminän voi oppia kuitenkin tunnistamaan. Tunnistamaan sen määreet, kun se esittäytyy, esittää vaatimuksiaan, […]

Mitä jos saisit elämässäsi kaiken, mitä olet aina halunnut? Mitä tulee sen jälkeen? Mikä sitten tekee olon merkitykselliseksi? The Minimalistien mukaan kaikkein tärkeintä merkityksellisen elämän ylläpitämisessä on hyvän tekeminen muille. Ja mun mielestä tää kuulostaakin oikein käypältä väitteeltä. Sellaiselta, jota itsekin haluaisin elämääni enemmän lisää. Olla hyvä, parempi. Sillä mitä sitten kun saat elämässäsi ihan […]

Valitako hetken voimakas mielihyvä vai pidempijaksoinen tasainen hyvä olo? Näin voi esimerkiksi miettiä. Luopuuko sokerista, telkkarista, mikä nyt pahaa oloa aiheuttaakaan. Se hetki kun on niin voimakas, että jopa luulee tuon hyvän olon korvaavan sen pahan olon, mikä jatkuu pidempään. Sitä ehkä edes tunnistamatta, muistaen vain sen hyvän. Hetken. Mä oon taas alottanut televisiottomuuden. Ihan […]

Varmuus on outo juttu. On aika luonnollista haluta varmuutta, että elämämme perusteet ovat kunnossa: katto pään päällä, ruoka jonka syömme, vesi jonka juomme. Mutta miksi haluamme niin kovin, että kaikki on aina varmaa? Ettemme halua muutosta? Mutta ilman muutosta ei tule kasvua, ja ilman kasvua on vaikeaa kokea tyytyväisyyttä elämään. On siis uskallettava kohdata myös […]

Kyse on niistä dopamiineistä. Siis riippuvuudesta. Jossa aivot odottavat tyydytystä siitä seuraavasta klikkauksesta, kuvasta, tykkäyksestä, kommentista. Tekeehän muutkin riippuvuutta aiheuttavat asiat mielihyvää, eikä ne tule siitä silti terveellisiksi. Kohtuullisesti niistä ei välttämättä ole suurempaa haittaa, vaan ne ovat parhaimmillaan elämää rikastuttavia tekijöitä. Niinhän juuri se on ihan somenkin kanssa. On selvää, että siinä on hyvää, […]

Hyvä elämä ei ole smoothiekulhoja. Silti meille syötetään ja meitä kiinnostaa lukea tuollaisia hyvinvointia lisääviksi mainittavia asioita. Chiahyytelöitä, viherjauheita, älykelloja. Mutta jos puhutaan säännöllisestä unirytmistä, se sivuutetaan asiana, joka tiedetään. Tiedetään ja osataan, mutta jota kuitenkaan ei osata. Sen sijaan keskitytään niihin smoothiekulhoihin. Millään niillä ei ole mitään merkitystä, jos elämän perusteet eivät ole kunnossa. […]

Kävin jokunen aika sitten kaupungilla kahvilla. Matkalla jouduin tavalliseen tapaan, kuten yleensäkin ihmisiä vilisevissä paikoissa, juttusille riittämättömyyden kanssa. Tällä kertaa se lyttäsi, syytteli ja aiheutti minulle mielipahaa vasta pari vuotta vanhasta takistani. Käski jopa ostaa uuden. Kerrottuani tämän keskustelunkulun vierustoverilleni, hän pian toteaa, että olishan se mukavaa edes välillä ostaa jotakin kivaa. Vai sanoiko hän […]

Mitään levollisempaa paikkaa ei maailmassa olekaan, kuin yhdistää kaksi hetkeen juurruttavaa elementtiä, meri ja auringonliike toisiinsa. Kuinka niinkin yksinkertaisesta asiasta voikin saada niinkin merkityksellisen olon. Merkityksellisen olon vain tästä, hetkestä. Enkä tiedä juuri nyt mitään kauniimpaa, kuin juuri tämän hetken. Arktisen kauneuden värittämän hetken. Luonnon sen äärimmäisyydessään. Äärimmäisyyden erilaisuudessaan. Läheskään samanlaista komeutta ei voi kokea […]

Aktiivinen kesäkin on hieno, mutta niin on myös sisäänkäpertymisen vuodenaika. Ei kyse ole siitä, kumpi on parempi tai huonompi, vaan molemmat ovat omalla tavallaan hyviä. – Noriko Morishita Törmäsin sanoihin luettuani Morishitan kirjan Tyttö ja teeseremonia. Se osuikin juuri sopivasti tähän kylmään ja koleaan vuodenaikaan, niin että halusin jakaa sen teillekin. Muistutuksen taidosta, jonka niin […]