MIKSI VARMAA, MIKSEI EPÄVARMAA?

Varmuus on outo juttu.

On aika luonnollista haluta varmuutta, että elämämme perusteet ovat kunnossa: katto pään päällä, ruoka jonka syömme, vesi jonka juomme.

Mutta miksi haluamme niin kovin, että kaikki on aina varmaa?

Ettemme halua muutosta?

Mutta ilman muutosta ei tule kasvua, ja ilman kasvua on vaikeaa kokea tyytyväisyyttä elämään.

On siis uskallettava kohdata myös epävarma, jos haluaa kokea oppimista ja kasvua.

Ottaa yhteyttä itseensä.

Tehdä niitä asioita, joita se vaatii.

Se ei olekaan mikään helppo juttu, sillä on helpompaa miettiä kaikkia mahdollisia riskejä, entä mahdollisia onnistumisia. Juuri tuo riskien pelko estää toteuttamasta tuota muutosta, jolloin jäädään varmaan, kasvamatta. Siihen automaattisten tapojen imuun, päivä päivältä. Vaikkei tuo varmuus edes tyydytä pitkällä tähtäimellä, mutta turva tuo helpotuksen aina hetkeksi.

Miksi me ollaan niin pelokkaita?

Ehkä syitä löytyy historiasta tai geeneistä, mutta varmasti myös kauhukuvien jatkuvasta syöttämisestä olohuoneisiimme. Näemme lukemattomia mahdollisuuksia, millainen meidänkin elämä pahimmassa tapauksessa voisi olla.

Mutta eikö se olisi vähän sama asia, kuin pelkäisi koko ajan auton alle jäämistä

eikä siitä syystä koskaan astuisi ulos?

Viimeksi:

TUNNETILA: ENERGISYYS

Lue myös:

UNOHDA KAIKKI, MITÄ TIEDÄT ELÄMÄSTÄ

KUKA SINÄ OLET?

MIKSI PITÄÄ KOKO AJAN MUUTTUA?

hyvinvointi mieli
Kommentit (2)
  1. Ihminen haluaa olla turvassa, kuten varmaan kaikki lajit. Kärjistetysti: Aivot yrittävät suojella meitä pysymällä tutussa ja turvallisessa. Se vie vähemmän energiaa (vaikka toki bored out sielläkin on riskinä). Siksi on vähän hassua, että ihmisiä kehotetaan seuraamaan tunteitaan ja fiiliksiään. Tunteet yrittävät pitää meidät turvassa, vanhassa ja tutussa. Jos suurta, pelottavaakin muutosta kaipaa, pitäisi sen sijaan kuunnella järkeä ja unohtaa tunteiden ja mielen keksimät selitykset siitä, miksi sittenkin pitäisi jatkaa kuten ennenkin.

    1. Hah, tuo onkin kyllä vähän ristiriitaista! Että käsketään seuraamaan unelmiaan ja tunteitaan, jotka on sitä pelottavaa, ihmisille epätyypillistä. Silti se on sitä, mikä tuottaa kasvua ja tyydytystä elämään. Kumpi sitten onkaan luonnollista? Toisaalta mietin, onko se pelottava niin pelottavaa kuin annetaan ymmärtää tai itselleen antaa ymmärtää. Pelkän järjen kuuntelu on haastavaa, ainakin harjoitusta vaativaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *