Tag: onnellisuus

Selasin yhtenä päivänä kuvia Berliinistä ja mietin, kuinka nopeasti ihminen unohtaa. Joudun kaivelemaan. Sitä tunnetta, miltä tuntui keittää aamulla kello kuusi mutteripannukahvia valtavan vehreän puutarhan ja hiljaisuuden ympäröimänä, kävellä läpi omakotialueen, asioida minikassojen kaupoissa kuin muut saksalaiset ainakin, puhumattakaan metromatkoista läpi miljoona kaupungin graffitien, ohi oman elämänsä taiteilijoiden, kielikouluun tai Kreuzbergiin, johonkin niistä tupakoinnin savuttamista […]

Oon muuttunut niin paljon ja lisäillyt itseeni niin paljon uusia kerroksia, että välillä mietin, kuinka kauan aikaa onnistun ylläpitämään tätä kaikkea. Kaikki uusi kun ei ole vielä juurtunut, silleen samaan tapaan, kuin koko lapsuudesta asti kasvatettu selkäranka. Minä olen vasta reilut kaksi vuotta vanha. Puhuin joskus näkemyksestäni siitä, kuinka energia lisääntyy mitä enemmän sen lähteitä on […]

Kun vuosi sitten huhtikuussa färsaarelainen Durita vastaanotti mut ylitsevuotavalla vieraanvaraisuudella, matkasi suoraan lentokentältä esitelläkseen mulle päivän paikkoja, teki ruokaa ja voisi sanoa palveli kaikin mahdollisin keinoin, koin ensimmäistä kertaa yhtä väkevää hyvyyden voimaa. Älä odota, että sua kohtaan ollaan hyviä, ymmärsin. Sen sijaan hukuta toinen hyvyyteen, eikä ihminen voi olla näkemättä hyvyyden voimaa, olematta itsekin […]

Kirjoitan todella paljon muutoksesta. Tämä johtuu ihan siitä, että joskus olin ihminen, joka ei sitä uskaltanut kohdata ja sen vuoksi tunsin päivästä toiseen tyytymättömyyttä. ”Kun vain kaikki, aivan kaikki, olisi toisin”, olisin voinut sanoa, silti osaamatta muuttaa mitään, paremminkin vain katsoen tuota tyytymättömyyttä normaalina olotilana, jonka kuuluukin olla siinä. Mutta kenen kuuluisi olla tyytymätön elämäänsä? […]

Kasvu sijaitsee epävarmuudessa. Se on siellä, uudella alustalla, josta et tiedä mitään, jonka tunteen kuitenkin siedät, vaikkei se tunnukaan yhtä hyvältä kuin tuttuuden tuoma turvallisuus ja siten turvallisuuden tuoma mielihyvä.  Tuostakin epävarmuudesta tulee kuitenkin joskus tuttua. Tuttua, tuoden mukanaan myös kasvun ja siksi uuden ulottuvuuden. Kun olet tuollaisen epävarmuuden äärellä, tilanteesta ei tule koskaan niin […]

Tee jotakin ihan itseäsi varten, sellaista, joka ravitsee sydäntä (kuten puistossa istuminen), jonka tiedät olevan itsellesi hyväksi (kuten liikunta), joka täyttää itsesi kehittämisen tarpeita. Kertasin itselleni, sen jälkeen, kun päätäni alkoi puristaa. Noh, etkai sinä vielä luovuta, se syytti, käytettyäni viimeiset pari tuntia sen viimeisimmän jakeen parissa, halutessani nyt päästää siitä irti ja siirtyä seuraavaan. […]

Millainen mä haluan olla, oon viime aikoina kysynyt itseltäni yhä uudestaan ja uudestaan, yrittäessäni saada päätöksen ajatukseen, onko eräs pysyvä muutos mua vai ei. Oon jotenkin ottanut sen tekemisestä painetta, toteamalla, että juuri nyt mulla on niin hyvin ylimääräistä vapaa-aikaa ja tuon vapaa-ajan voisi käyttää hyödyksi. Tiedän myös, että mikä tahansa päätös vaatii multa suurta […]

Mua naurattaa, että sillon kun maailma ihan tosissaan ottaa päähän, en muista, että kyllä parin päivän päästä kaikki on taas upeaa. Jos ottaa päähän vain vähän, muistan paremmin, mutta kun olotila edeltää maailmanloppua, en muista koskaan. Manaan eläväni surkeinta elämää joka ei muutu koskaan. Sitten kaikki muuttuu. Aina parempaan kuin ennen huonoa. Silleen että eilen […]

Tultuani uimasta ja pilkkoessani läjää kasviksia tofun kylkeen myhäilen, kuinka terveellisistä elämäntavoista on tullut uusi elämäni automaatio. Silloinkin kun hetkeksi laistan niistä, kaipaan jo takaisin, enkä oikein edes usko, että voisin ajautuakaan niin kauaksi kuin olen joskus hetkittäin ajautunut. Se sai mut miettimään elämää lankakeränä. Kuinka solmut menee elämässä vielä isompaan solmuun, kunnes koossa on […]

Eräänä torstaina mun ystävä tulkitsi mulle tarot kortteja. Yhden kortin hän ehdotti tarkoittavan esimerkiksi mielen vankina olemista. ”Totta, mutta ajattelen päässeeni siitä yli”, hymähdän ja katson keittiön ikkunasta kaukaisuuteen. Olen varma asiasta. Sitten taas epäröin ja aprikoin, viimeistään illalla ymmärrän etten todellakaan ole vaan haluaisin vain olla. Mieli on edelleen paitsi mun yksi parhaista puolista, […]