Tag: yksinkertaistaminen

Joskus en ois voinut kuvitellakaan elämää kasvisruoalla. Mietin kaikkia niitä burgereita ja tacoja ja pitsoja jotka jäisi syömättä. Sillä ehdottomuuttahan se vaatii, eikö niin? Mulla kasvisruokavalion lisääntyminen lähti liikkeelle siitä, että ajattelin ylipäätänsä sen olevan niin ihmiselle kuin ympäristöllekin tarpeellista – ja kun lopulta ymmärsin, ettei se tarvitse edes sitä ehdottomuuttakaan. Halusin olla siis sekasyöjä: […]

Teemme paljonkin tekoja, jotka tiedämme periaatteessa vääriksi. Enkä tarkoita pelkästään oikeudentajunmukaisia vääriä tekoja, vaan tekoja, jotka tiedämme itsemme kannalta vääriksi. Toisaalta taas emme tee ollenkaan tekoja, vaikka tiedämme, mitä tekoja oikea teko vaatii. Yksi monimutkaisimmista yhtälöistä on oma elämämme. Tiedostamme esimerkiksi usein, millaista elämää haluaisimme elää. Sivuutamme silti tämän tunteen. Näemme sen mahdottomana, kaukaisena asiana. […]

Tavaroiden hamuaminen ja hankkiminen yli tarpeen on ollut 300 vuoden aikainen prosessi, josta suomalaiset ovat saaneet osansa vasta noin sadan vuoden aikana. Kyse on kaiken kaikkiaan länsimaisesta ilmiöstä, jonka vallankumouksena voidaan pitää sitä havaintoa, että ihmisten tarpeisiin ja haluihin voidaan vaikuttaa. Toki tekijöitä kaiken kaikkiaan on ollut monia. Kansainvälistymistä, teollistumista, teknologistumista, ylipäätänsä elintason nousu, jolloin […]

Kyllä mulla alitajunnassa on välillä ja välillä useammin sellainen kaipaus siihen. Jotenkin en uskalla sallia sitä silti sen enempää, sillä pelkään sen ryöpsähtämistä käsiin. Astuvan jokaiseen päivään. Sillä onhan se viihtyminen ihana tunne. Ja kyllä mua nyt aika usein tylsistyttääkin. Mutta se on oikeastaan koko jutussa jopa parasta. Että on niin tylsää, että ruuanlaittokin on […]

Mua välillä puuduttaa, kun kaikki tuntuu olevan niin turhaa. Kuinka kaikki on aivan turhaa, riippuen mikä juuri kyseisen kirjoittajan mielestä on turhaa. Ja kuinka ihan se oman elämän parantaminenkin luokitellaan turhaksi self-help opastamiseksi. Mutta fakta kai on se, että elämä on tällaista, hiukan merkityksetöntä, turhaa, sekavaa, johon ihminen haluaa ja on aina halunnut selkeyttä. Sitähän […]

Vielä yksi ostos ja sitten vaatekaappi on täydellinen. Näin mä huomaan ajattelevani. Tai siis ei vain yksi vaan sellaisen tusinan verran. Tusinan jälkeen mun vaatekaappi on sitä, täydellistä. Täydellinen kapselivaatekaappi. Täydellinen yksinkertaistajan vaatekaappi. Uusi minä. Samalla on aika rankkaa. Ja hävettää. Hävettää itse olla siellä pyörteessä, mistä itse niin monesti kirjoittaa, mistä itse tietää. Riittämättömyydestä. […]

Ensimmäinen haaste löytyy sieltä omasta päästä. Että ihan rahasta kieltäytyisi. Sillä 100% työaikaahan ihmisen kuuluu tehdä? Tienata kaikki roposet, mitä vaan pystyy, haalien ylitöitä, vaikka mitään erityistä tarvetta lisärahalle ei olisikaan, mutta lisäraha on aina lisärahaa. Hulluahan se on pudottaa hetkeksi niitä tuloja, vaikka mitään järkevämpää kohdetta niille ylimääräisille rahahanoille ei olekaan, kuin ottaa sitä […]

Arkemme perustuu automaatioihin. Rutiineihin, jotka toistuu. Rutiineihin, joita emme ole edes ehkä itse määrittäneet. Jotka ovat vain aina olleet olemassa yhtä kauan kuin me ja vielä ennen meitä. Joiden mukaan ja imuun olemme vain ajautuneet, sen tarkemmin kysymättä miksi? Miksi heräät aamulla töihin, miksi arkesi on sen muotoista kuin se on, miksi se silti usein […]

Lähes poikkeuksetta meille myydään tunnetiloja, ei tavaroita, vaan sitä nimenomaista tunnetta sen avulla saavutettavaksi, mielikuvia, arvoja. Mutta ostaessamme talon, emme voi kuitenkaan ostaa kotia. Seuraa, muttemme rakkautta. Kauneutta, muttemme arvostusta. Sängyn, muttemme unta. Kellon, muttemme aikaa. Palveluita ja lääkkeitä, muttemme terveyttä. Paljon asioita, muttemme kuitenkaan sitä merkityksellisyyttä. Ei ole kyse siitä, etteikö taloa saisi ostaa, […]

Haaveminä on se ihminen, joka kuvastaa sinusta täydellistä ihmistä. Niitä täydellisen ihmiskuvan kriteereitä, jotka täyttämällä ajattelet saavuttavasi onnellisuuden. Joka ei kuitenkaan täysin täsmää, sillä siihen sisältyy otteita ympäristöstä, ei minuudesta, sillä vaikka ääni tulisikin sisältä, se ei välttämättä ole oma ääni. Tuonkin haaveminän voi oppia kuitenkin tunnistamaan. Tunnistamaan sen määreet, kun se esittäytyy, esittää vaatimuksiaan, […]