YKSI OSUVA MÄÄRITELMÄ YKSINKERTAISTAMISELLE
Mua välillä harmittaa, kun sanotaan, että minimalismi on sitä ja tätä ja varsinkin kun tuntuu, ettei sitä metsää nähdä puilta. Takerrutaan niihin tavaroihin ja niiden määrään, vaikka näkökulma elämäntavasta onkin silloin todella rajoittunut, jopa väärä. Toki kaikilla on oikeus mielipiteeseensä ja on tietysti hyväkin olla kaikenlaisia mielipiteitä, jotta keskustelua voi syntyä.
Todellisuudessa kun se yksinkertaistaminen on omannäköisen elämän mukaan elämistä. Sitä ei määritä tietty tavaramäärä, tietynlaisten tavaroiden hylkäys tai tietyllä tavalla eläminen, vaikka useinkin siinä ilmenee yhteneviä piirteitä. Ehkä siksi, että samankaltaiset ihmiset hakeutuvat yksinkertaistamisen piiriin: uupuneet, hidastamista kaipaavat, merkitystä kaipaavat.
Joille se nykyisen maailman arvomaailma ja tekemiset eivät olekaan tuoneet sitä merkitystä, jota huomaa janoavansa aina vain lisää ja lisää, unohtaen ne elämän perusteet.
Kun haluaa taas nähdä ne elämän perusteet.
Ja niitä etsiessään ne ovatkin aika samankaltaisia, oli ihminen muuten mieltymyksineen millainen hyvänsä.
Siihen yksinkertaistaminen on väline. Väline erottamaan mikä on tärkeää, mikä vähemmän tärkeää, mihin suunnata energiaa ja mistä ottaa sitä.
Tätä kuvaamaan löytyy mun mielestä Youtubesta yksi aika osuva video, jonka haluan jakaa teille.
Okei, vaikka juuri väitin kaiken olevan ei-tavarakeskeistä, silti videota – siis Mattin taloa – katsoessani mietin, että tällaiseltahan normaalin kodin kuuluisi näyttää. Voiko kuka tahansa siis kutsua itseään minimalistiksi, sillä kyse on vain ajattelutavasta, tavasta elää ja niin kuin itsekin sanoin, loppujen lopuksi vähiten niistä tavaroista?
Toisaalta itselleenkin on helppo valehdella. Uskotella pitävänsä jotakin tavaraa tosi tärkeänä, vaikka se ei kovin tärkeää lopulta olekaan. Mulla kai tää televisiosuhde on yksi ikuisuusesimerkki: asia jota pitää – tai on pitänyt – elämässään tärkeänä, mutta joka lopulta onkin kaikkea muuta, kun pääsee näkemään sitä muuta. Tietysti en ole sanomaan kenenkään puolesta mitään, mikä on tärkeää, enkä koitakaan. Sen saa jokainen päättää itse.
Ehkä musta vaan itsestä tuntuu, että niin pienen pienet asiat ovat lopulta elämässä tärkeitä.
Ehkä kyse onkin jopa vain siitä,
tämän päivän minimalismista.
Joka ei lopulta edes olekaan mitään kovin erikoista, sillä vertauspohjana on se ylikulutus ja hamstraus, joka on päässyt sille tasolle jolla se on.
Päätyneenä siihen pisteeseen, että jopa niin sanottu ”normaali” on sitä minimalismia.
Viimeksi:
MILTÄ MUN TAVANOMAINEN VIIKKO NÄYTTÄÄ?
Lue myös:
MILLAINEN KULUTTAMINEN ON NORMAALIA?