Hullun hommaa

Eilen kuukautiset sitten alkoi, mutta kovin niukkoina. Arvoin koko päivän, että pitäisikö kuitenkin tehdä raskaustesti ihan vaan varmuuden vuoksi. Koska olisihan se noloa (ja kohtalokasta mahdolliselle ihmisen alulle) aloittaa hedelmöityshoito olematta 110% varma siitä, ettei ole raskaana. Ja kuukautisethan eivät tosiaan ole riittävä todiste.

Kerroin ennen nukkumaan menoa ajatuksistani miehelle ja hän kehotti tekemään testin, kun kerran siltä tuntuu. Siltä minusta tosiaan tuntui, joten päätin että haen aamulla apteekista testin ja vasta sen jälkeen laitan hormonilaastarin paikoilleen. Tuntui silti vähän hölmöltä samaan aikaan vakuutella toiselle, että en usko olevani raskaana, mutta pitäisikö silti testata olenko raskaana? Onneksi mies ei kyseenalaista näitä ristiriitaisuuksia ja epäloogisuuksia, vaan antaa jopa tukensa hullutuksilleni.

Ostan raskaustestit aina yksi kerrallaan, koska haluan joka kerta uskoa siihen, että en minä niitä enää tämän testin jälkeen tarvitse. Loput menisivät vain hukkaan. Apteekin kassalla minua palveli todella ystävällinen nainen, joka vielä lähtiessäni hymyili minulle. Hän ehkä kuvitteli, että minulla on oikeasti syytä uskoa olevani raskaana ja toivoi parasta.

Perhe Ajattelin tänään

Poissa mielestä

Kuukautisten pitäisi alkaa muutaman päivän sisään ja siitä alkaakin sitten ensimmäinen alkion siirtoon tähtäävä kierto. Sain uudet reseptit lääkäriltä valmiiksi jo kuun alussa, tällä kertaa käytetään eri valmisteita kuin ovulaation induktion yhteydessä. Alkukiertoon saan Letrozolin sijaan Estradotia, joka on alavatsaan liimattava laastari. Siirron jälkeen saan Terolutin sijaan Lugesteronia, joka taas on kapseli. En ole varma kuuluuko kierron hormonikomboon vielä jotain muuta, mutta ainakin tiedän mitä tehdä kiertopäivänä 2.

Minulla on ollut ihan seesteiset pari kuukautta punktion jälkeen. Olen ehkä vähän kieltänyt koko asian itseltäni ja saanut hyvin tehokkaasti siirrettyä kaikenlaisten pelkojen ajattelun myöhemmälle ajankohdalle. Päätin komplikaatiosta toipuessa miettiä niitä sitten häiden jälkeen, lähempänä kesää. Mutta nyt kesä ja PAS lähestyy ja minua alkaa jännittää, ahdistaa ja pelottaa. Olo on epäuskoinen, voisiko seuraavasta kierrosta muka oikeasti syntyä meille lapsi? Haluan uskoa siihen, mutta toisaalta en uskalla. Helpointa on vain olla ajattelematta asiaa, yritän jatkaa sillä linjalla.

Ja tietenkin salaa vielä toivon, että kuukautiset ei alakaan. Siihen on tässäkin kuussa mahdollisuus, ja sitä pientä mahdollisuutta on niin vaikea sulkea pois mielestä.

Perhe Mieli Ajattelin tänään