On yhtä aikaa ihanaa ja haikeaa, että häät on nyt ohi ja minusta on tullut rouva. En siis ole enää neiti Vainio vaan rouva Vainio Garcia. Tai no, oikeasti kumpikaan näistä ei ole oikea nimeni, mutta tyyliltään ja soinnillisesti omat nimeni ovat hyvin samankaltaiset. Hauskaa, kun sai keksiä itselleen uuden nimen!

En ole koskaan ollut häähaaveilija. En ole tiennyt pikkutytöstä asti millaiseen mekkoon pukeutuisin tai mikä väriteema häilläni olisi. Joskus parikymppisenä yksi kaveri tiedusteli juurikin tuota tulevien häideni väriteemaa (häitä ei siis ollut näköpiirissä eikä minulla tietoa mieheni olemassa olosta), ja keksin siinä paikalla, että ehkä kulta voisi olla kiva. Kai ajatus oli jäänyt alitajuntaani itämään, sillä kultaa ja messinkiä meille sitten tulikin moniin yksityiskohtiin. Ja se oli kyllä täydellinen valinta. Hääpäivä oli ihanan aurinkoinen ja valo hehkui valkoisilla pöytäliinoilla ja messinkisissä maljakoissa, joissa oli valkoisia kukkia.

Lähdimme häistä suoraan pienelle häämatkalle, mikä oli ihan loistava päätös. Kiireisen viikon ja jännittävän päivän jälkeen oli ihana jättää kaikki hulina ja hössötys taakse ja vain nauttia toisistamme. Rentouduimme, ulkoilimme, söimme hyvin, saunoimme, urheilimme ja vietimme paljon aikaa sängyssä, eli siinä mielessä hyvin perinteinen häämatka. Olemme viimeksi harrastaneet näin paljon seksiä näin lyhyessä ajassa noin 10 vuotta sitten eli suhteemme alkuaikoina. Ihan harmitti, että ovulaatio oli jo pari päivää ennen häitä! Ja sitten harmitti, kun tajusin miten surullista on, että lapsettomuus ja lähes kaksi vuotta kestänyt ajoitettu seksi on muuttanut ajatusmaailmaani niin, etten näköjään pysty enää suhtautumaan seksiin puhtaasti nautintona.

Ja sitten harmitti vielä, kuinka mahdotonta on, että toiset ihan oikeasti saavat tällaisen nautinnollisen seksin seurauksena lapsia.

Kuitenkin, meillä oli ihanat häät ja ihana häämatka. Ja jos pakko on, olemme onnellisia myös ihan vain kahdestaan.