Kaloreista ja perunoista

Pumpui-blogin Lotta kirjoitti kouluruoan energiasisällöistä, mikä odotetusti herätti tunteikkaita reaktioita puolesta ja vastaan. Ruoka on todella henkilökohtainen juttu, ja kun laitetaan tuhansia ihmisiä syömään samaa sapuskaa, ristiriidoilta ei voida välttyä. Toisen sata kaloria ei ole sama kuin toisen sata.

Olen kuullut perunoista sanottavan:

• ”Kyllä mä tiesin että perunat lihottaa jo ennen kuin karppaus tuli.” (Eräs ystäväni.)
• ”Ei kannata syödä keitettyjä perunoita, koska niissä on niin vähän kaloreita määrään nähden.” (Muuan kirjoittaja Pakkotoisto-foorumilla, en valitettavasti muista tarkemmin.)

Sekä Lotta että minä kulutamme luultavasti paljon enemmän energiaa kuin keskimäärin ikäisemme ja kokoisemme naiset, joille ruuan vähäkalorisuus tuntuu olevan yhtä kuin terveellisyys (olen muuten pikkuhiljaa alkanut vihata sanaa ”kevyt”). Mutta entä jos verrataan miehiin tai kasvaviin nuoriin, jotka muodostavat kouluruoan suurimman kohderyhmän?

Perjantaina kävin pitkästä aikaa yliopistolla syömässä ennen lukukauden ensimmäistä tenttiä. Tentti sujui hyvin, mutta sen jälkeisissä painonnostotreeneissä puhti meinasi loppua aivan kesken. Lotan postauksen innoittamana laskin sekä opiskelijaruokalan nettisivujen tarjoaman tuoteselosteen perusteella lounaaksi syömäni annoksen ravintoarvot että tyypillisen kotiruokalounaani kalorit:

300g annos ruokalan jauhelihakiusausta sisälsi 339 kcal, 13,2 g rasvaa, 37,8g hiilihydraatteja ja 14,4g proteiinia, kun taas omantekemässäni kanakastike ja riisi -annoksessa on Kiloklubin laskurin perusteella 585 kcal 21,4g rasvaa, 57,1 g hiilihydraatteja ja 43,3g proteiinia (tähän kummassakin tapauksessa salaatit yms. lisukkeet päälle).

Jollekulle muulle ensinmainittu olisi ollut tukeva lounas, jälkimmäinen ähky. Minä taas en enää ihmetellyt raudan painavuutta.