Maraton juostu – mitä seuraavaksi?

Kuva Nuuksio Classicin lähdöstä: Sointu Turunen.

Tiedättekö sen tunteen, kun palaa kotiin ihanalta lomamatkalta ja välittömästi on ikävä takaisin matkakohteeseen? Kun oma arki tuntuu tylsältä ja merkityksettömältä ja ainoa, mikä toisi helpotusta, tuntuu olevan uudestaan ulkomaille pääseminen? Minä koen tätä systemaattisesti juoksutapahtumien jälkeen.

Nyt tilanne on vielä sikäli poikkeava, että ensimmäistä kertaa sitten viime lokakuun minulla ei ole ilmoittautumista sisällä mihinkään tulevaan juoksutapahtumaan. Olen sunnuntaista asti pyöritellyt mielessäni vaihtoehtoja ensi kesäksi ja alkanut jopa katua sitä, etten ilmoittautunut Vaarojen pikamatkalle tällekin vuodelle (jos jollain on peruutuspaikka myynnissä, laittakaa viestiä!).

Ensi vuonna houkuttaisi ainakin revanssi Karhunkierroksesta ja Vaarojen maraton. NUTS Pallaskin kutkuttelisi. Kuvittelisin hyvällä harjoittelulla selviytyväni hengissä maaliin hieman yli maratonin mittaisesta matkasta ensi kesänä, mutten tiedä haluanko. Tahdonko painaa suorituskykyni rajoilla ultrajuoksijan tittelin kiilto silmissä, kun kuitenkin hauskinta juoksutapahtumissa on ollut silloin, kun voimia on jäänyt myös oheisohjelmasta nauttimiseen?

Yksi asia on kuitenkin varmaa: kysymys ei ole: ”Juoksenko ensi kesänä?” vaan: ”Missä kaikissa hienoissa tapahtumissa haluan juosta?” Kun tälle lajille antaa pikkuvarpaan, se vie molemmat jalat.