Pumpui-Lotta kirjoitti juuri menkoista ja treenaamisesta. Haluaisin jakaa myös oman tarinani aiheeseen liittyen, joten tässä kohti menkka-asioista ällööntyvät klikatkoon selaimen takaisin-nappia. 

Kuukautiseni alkoivat melko varhain, ja aika pian toivat mukanaan varsin inhat menkkakivut. Ramppasin gynekologilla ja kokeilin läpi varmaan puolet markkinoiden särkylääke- ja myöhemmin e-pillerivalikoimasta. Jotkut aiheuttivat päänsärkyä, toiset mahanpuruja, kolmannet mielialanvaihteluja.

Aloin pitää itsestäänselvyytenä, että joka neljäs viikko treenit, kuten kaikki muukin elämä, pahimmillaan jopa koulu tai työt, olivat katkolla.

Toissa kesänä YTHS:n ollessa kesälomalla menin paikalliselle yksityislääkärille uusimaan e-pillereiden reseptiä. Ystävällinen naislääkäri kuunteli kertomukseni, ja saman reseptin uusimisen sijaan ehdotti uutta lääkettä. Erona edellisiin oli se, että tätä syötäisiin joka päivä ilman taukoja, ja säännöllinen kuukautiskierto todennäköisesti loppuisi. Suostuin heti.

Minipillerien aloittamisen jälkeen minulla on ollut noin viidet ”menkat”, jos moista ilmaisua edes näin mitättömästä ilmiöstä vaivautuu käyttämään. Parilla ekalla kerralla nappasin Buranan tai kaksi – mutta en enää koko pakettia. Nyt minulla ilmeisesti olisi olevinaan kuukautiset, tosin näin vähillä oireilla on vaikea edes olla varma asiasta. Edellisten ajankohtaa en muista, siitä on niin kauan.

Ainoana minipillerien haittavaikutuksena olen huomannut teini-iästä sileänä selvinneen naaman puskevan finnejä (säästän teidät kuvitukselta). Pari punaista pilkkua naamassa on kuitenkin pieni hinta siitä, että olo ei ole kuin pistetyllä sialla kerran kuussa.