Melkein raat kookos-suklaatryffelit

IMG_4040 (2).JPG

Viime joulun alla vietin varmaan puoli tuntia Helsingin Stocmannin suklaaosastolla tavaten eri suklaakonvehtipakettien tuoteselosteita löytääkseni sellaisia, joista edes osan voisin syödä. Mukaan tarttui kolme rasiaa, mutta kuinkas ollakaan: yksissä oli keksimuruja, toisissa laktoosia ja kolmansissa pähkinää, kaikesta salapoliisintyöstä huolimatta.

Tänä jouluna päätin tehdä suklaakonvehdit itse, jotta säätyisin moisilta harmeilta. Joulupöydässämme tullaan näkemään ihan perinteisiä tryffeleitä ja muottiin valettuja konvehteja, mutta halusin myös kokeilla yhtä raakasuklaaversiota. Sokerille en nyt koe-erään jaksanut etsiä raakayhteensopivaa versiota, mutta muuten tryffelit ovat ehtaa raakasuklaata. Maku jakoi hieman mielipiteitä sen suhteen, ovatko tryffelit turhan väkevän makuisia (minusta juuri hyviä), joten suosittelen näitä ensisijaisesti tumman suklaan ystäville. Tryffelit voi maustaa ja koristella mieleisellään tavalla, itse ajattelin kokeilla seuraavaan erään oikein hienoksi raastettua appelsiininkuorta.

 

(MELKEIN-) RAAKASUKLAATRYFFELIT

2 osaa kookosöljyä

2 osaa kaakaomassaa (tai mahdollisimman tummaa suklaata)

1 osa ruokosokeria tai muuta valinnaista makeutusainetta maun mukaan

1 osa raakakaakaojauhetta

(valinnaisia mausteaineita)

kookoshiutaleita tai kaakaojauhetta pinnalle

Sulata kookosöljy kattilassa miedolla lämmöllä, mutta älä kuumenna yhtään enempää kuin tarvis. Ota kattila levyltä ja lisää joukkoon kaakaomassa. Sekoita kunnes massa sulaa. Lisää lopuksi sokeri ja kaakaojauhe, sekoita tasaiseksi. Anna massan jäähtyä noin huoneenlämpöiseksi tai kunnes se on sopivan kiinteää pallojen pyörittelyä varten.

Pyörittele tryffelimassasta pieniä palloja ja pyöräytä ne saman tien kookoshiutaleissa tai kaakaojauhossa. Anna jähmettyä viileässä ja säilytä jääkaapissa. Nauti!

Koti Ruoka ja juoma

Älä turhia häpeile

Eilen minulle selvisi yllättävä asia: jotkut ihmiset häpeävät kuorsaamista. Siis miksi ihmeessä? Olen pitänyt kuorsaamista käytännön ongelmana, jos samassa sängyssä sattuu nukkumaan joku toinenkin, mutta muuten ihan tavanomaisena asiana. Mitä hävettävää siinä muka on, että pitää ääntä nukkuessaan?

Tästä välittömästä ”miksi ihmeessä” -assosiaatiosta huolimatta jokin kello alkoi kilkattaa. Tämähän kuulostaa tutulta. Vaikka en tietääkseni kuorsaa, olen häpeillyt milloin mitäkin vastaavia yhtä hölmöjä juttuja. Ensimmäisten menkkojen aikana en uskaltanut pyytää äidiltä siteitä naispuolisen perhetutun kuullen. Olin vuosikausia laulamatta missään tilanteessa, koska minulle oli kerran sanottu, että ääneni kuulostaa rumalta.

Nyttemmin olen selittänyt ruokailutilanteissa, että minulla on mystisiä testeissä näkymättömiä ruoka-allergioita, joiden takia en voi syödä sitä ja tätä. Totuus on, että minulla yksinkertaisesti menee maha sekaisin ko. ruoka-aineista. ”Allergia” vaan kuulostaa paljon salonkikelpoisemmalta kuin ”ripuli”. Käytännön vaikutushan on suunnilleen sama, joten miksi tehdä noloja tunnustuksia?

Ymmärrän, että uusille tuttavuuksille ei halua heti selittää nukkuma- tai vessatapojaan, mutta turha häpeily vie turhaan energiaa. Jossain kohti teini-iän jälkeen ymmärsin, että esimerkiksi naisten pukuhuoneessa kaikilla muillakin on tai on ollut menkat. Turha vaiva siis hysteerisesti piilotella kuukautissuojia. Oma ”nolo vaiva” ei luultavasti kiinnosta ketään, ellei sitten vertaistuen antamista varten. Ja jos vaikka joku alkaisi asialle ilkkua (mitä häpeilijä eniten pelkää), no big deal, jätetään se mulkero omaan arvoonsa.

Hyvinvointi Mieli Terveys Ajattelin tänään