Laura Grönqvist kirjoitti Hs.fi:ssä kuinka sporttinen elämä ei ala vahingossa. Hänen mukaansa liikuntaharrastukset kyllä loppuvat helposti epähuomiossa, jos niistä pitää pientäkin taukoa. Sen sijaan harrastuksen ylläpitäminen tai aloittaminen vaatii ”rautaista päättäväisyyttä” tai tiukkaa itsekontrollia kalenteriin ohjelmoitujen treenien ja tavoitetaulukoiden avulla.

Minun liikuntaharrastukseni alkoi lähes vahingossa. Työkaveri antoi tutustumislipukkeen paikalliselle naistensalille, ja menin ihmettelemään mistä on kyse. Heräteostoshengessä liityin jäseneksi heti tutustumiskäynnillä. Sain saliohjelman ja uskaltauduin kokeilemaan vähitellen eri jumppatunteja. Totesin, että tämähän on ihan kivaa.

Grönqvist myöntää, että liikunnan ilo ja itselle rakas laji ovat myös tärkeitä motivaation osatekijöitä. Itse pitäisin niitä kaikkein tärkeimpänä. Ja toiseksi tärkeimpänä, toisin kuin Grönqvist, sallivuutta eli sitä, ettei tarvitse olla niin älyttömän hyvä ja sitä, ettei treenaaminen ole mikään pakko, vaan asia jota tehdään sen mukaan kun hyvältä tuntuu.

Salille liittymisen jälkeen aloin käydä jumpissa ja salilla yhä useammin, kannustimina hyvä olo ja mukava henkilökunta. Monilla aikaisemmilla saleilla ohjaajat olivat laittaneet minut tekemään liian raskaita saliohjelmia ja hoputtaneet käymään useammin kuin olisin ehtinyt tai jaksanut. Täällä oli toisin – jo se että sanoin ensimmäisessä kuntosaliohjauksessa käyväni ”varmaan pari kertaa viikossa” herätti kehuja eikä moitteita. Saliohjelma oli riittävän helppo aloittelijalle, mutta kuitenkin kehittävä, mikä lisäsi treeni-intoa. Eivätkä treenit todellakaan jääneet pariin kertaan.

Sen jälkeen kun syksyllä 2012 liityin kuntosalin jäseneksi, olen pitänyt liikunnasta taukoja milloin flunssan, milloin lomamatkojen ja milloin yleisen vetämättömyyden takia. Aina olen palannut salille – enkä siksi, että olisin ”rautaisen päättäväinen” ihminen joka juoksee lenkkejä jouluaattonakin vaan siksi, että teki mieli. Koska huvitti.

Tällä hetkellä, lähes kaksi vuotta myöhemmin, liikun säännöllisesti (Heiaheian mukaan jopa 55 tuntia heinäkuussa), syön enemmän kuin koskaan ja painan vähemmän kuin vuosiin. Ilman, että olen tehnyt montaakaan treeniä ”koska on pakko” tai ollut päivääkään laihdutuskuurilla. Lajit ja aktiviteetit pyrin valitsemaan sen mukaan mikä huvittaa – jos minua tällä hetkellä inspiroi purjehdus ja jooga, keskityn niihin. Jos saan päähäni puoli tuntia ennen tunnin alkua lähteä crossfit-treeneihin, menen. Tällä taktiikalla en ehkä kovin pian juokse puolimaratonia tai nosta sataa kiloa maasta, mutta motivaatio ja liikunnan ilo on taattu.