Huomenna 6.5. vietetään kansainvälistä Älä laihduta -päivää. Olen jo muutamassa postauksessa puhunut valittanut nykyisestä laihdutusdiskurssista, joka olettaa (nais)ihmisten olevan ikuisella laihdutuskuurilla, joten jatketaan vielä yhden postauksen verran.

Otetaan muutama tosielämän esimerkki. (Jos tunnistat itsesi näistä, tarkoitus ei missään nimessä ole loukata! Kertomukset ovat tosipohjaisia mutta hieman väritettyjä, ensimmäisen tai toisen käden tietoa.)

Hoikka ja kaikin puolin viehättävä ystäväni palkkaa personal trainerin laihduttaakseen ne maagiset viisi kiloa. Ystävä ei jaksa kuitenkaan pitää kiinni PT:n määräämästä lähinnä rahkaa ja parsakaalia sisältävästä dieetistä. Hän on ensin onneton koska ei jaksa pysyä dieetissä, ja sen jälkeen koska paino ei pudonnut niin paljon kuin oli tarkoitus. PT yrittää nätisti vihjata ystävälleni, että eihän hänessä olekaan paljoa mistä tiputtaa painoa, mutta tämä ei ystävää juuri lohduta.

Vanhemman pariskunnan molemmat osapuolet, jotka ovat molemmat ikäisekseen hoikassa kunnossa, syövät minimaalisen vähän, jotta pysyisivät saman painoisina kuin ovat ”aina olleet”. Molempien lihaskunto heikkenee ja ruokamäärä pienenee yhteen perunaan ja puolikkaaseen nakkiin per naama, jottei vaakalukema ei vain pomppaisi yhtään ylöspäin.

Sukulaiseni ystävä aloittaa (tiettävästi ei ensimmäistä kertaa) herkkulakon laihtuakseen. Kun sukulaiseni vierailee tämän luona, ja tuo laskiaispullia tuliaisiksi, ystävä ei tietenkään voi vastustaa kiusausta. Parempiin suihin häviävät myös ystävän tyttärille tarkoitetut pullat, koska nämä eivät juuri sattuneet olemaan kotona.

13-vuotias tyttö säikähtää, kun vaaka ei enää näytäkään samaa kuin viimeksi kouluterveydenhoitajan mittauksessa ja päättää ryhtyä herkkulakkoon. Pari päivää myöhemmin tytölle selviää, että perheen vaaka näyttää kaksi kiloa liikaa. Tyttö huokaisee helpotuksesta ja ostaa koulun automaatista Jaffan.

Mikä näitä kertomuksia yhdistää? 1. Pyrkimys tiettyyn vaakalukemaan tai muun ulkoisesti mitattavan standardin täyttämiseen. 2. Asian ratkaiseminen ruuasta kieltäytymällä. 3. Sisäinen ristiriita laihdutuspyrkimyksen ja muiden mielitekojen välillä.

Kuten Fitness Führer kirjoitti, jatkuva laihduttaminen näyttää normaalilta vain koska ”kaikki” tekevät sitä. Tervettä sen sijaan jatkuvat laihdutuskuurit ja kilojen ja kaloreiden kyttääminen ei ole. Ja nyt puhutaan siitä normaalipainoisten viiden kilon tiristelystä, jolle ei ole mitään terveydellistä perustetta. Ymmärrän, että laihdutuksesta puhutaan mediassa paljon, koska monilla on syytä ja halua laihduttaa esimerkiksi oman terveyden tai liikuntakyvyn parantamiseksi, mutta jännä kyllä näihin juttuihin tuntuvat useimmin tarttuvan ne, joilla varsinaista aihetta ei ole.

Mitä jos unohdettaisiin tämä p****njauhanta ja syötäisiin ne pastacarbonarat ja fazerinsiniset hyvillä mielin ja nautiskellen, ilman morkkista, koska ihan rehellisesti, moniko kuitenkaan jaksaa elää rahkaparsakaalidieetillä viiden kilon takia?

Kyllä, minä olen se viimeisen esimerkin tyttö. Onneksi nykyään vähän fiksumpi.