Onko pakko jos ei halua?

Lilyn toimitus kysyi vähän aika sitten blogissaan mitä et uskonut tekeväsi enää tämän ikäisenä. Olen hinkunut vastata tähän siitä asti, kun noin kymmenen vuotta sitten eräs hyvä ystäväni sanoi: ”Sun pitää aikuisena lakata käyttämästä farkkuja, kun sulla on noin leveä takapuoli.”

levis1.jpg

Juridisesti aikuinen takapuoli Leviksen farkuissa.

Pitipä nyt ihan valokuvan kera todistaa, että edelleen 22 vuoden iässä käytän farkkuja. Aivan 100% varmasti tämänkin postauksen lukijoissa on ihmisiä, joiden mielestä tuossa on aika monta senttiä ja tuumakokoa liikaa. Itse olisin enemmän huolissani siitä, millainen ajatusmaailma saa 12-vuotiaat tytöt arvioimaan toistensa takapuolia.

Jännä kyllä nykyään tuntuu olevan lähes oletusarvo, että normaalipainon ylärajoilla tai yli 25:n rasvaprosenteissa liikkuvat naiset haluavat päästä vähäisistä läskeistään eroon. (Nuorten aikuisten naisten rasvaprosentin viitearvo on 21-32,9%, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan). Joku voi sanoa, että strong is the new skinny, mutta eivät kai muotimallin ja fitnessmallin ihanteet kovin paljoa eroa toisistaan?

Viime tapaamisella PT-Katrin kanssa puhuimme vähän ruokavalioasioista (ennen kuin netti kaatui), ja hänen arvionsa oli seuraava: minulla on ruokavalion perusasiat melko hyvin hallussa, mitä nyt rasvojen laatua voisi parantaa ja kasviksia lisätä, mutta voisin kokeilla vähän aikaa maltillisilla miinuskaloreilla, koska olin sanonut yhdeksi tavoitteekseni alhaisemman rasvaprosentin.

Kotona vasta aloin miettiä: hetkinen, tämähän tarkoittaa laihdutusta! Ei sellaisesta ollut mitään puhetta! 

Ymmärrän toki idean: jos ensin vähän kiristelee rasvoja pois, on ”varaa” kasvattaa lihasta. Jotenkin (ehkä lapsellisesti) olin kuvitellut että voisin hypätä suoraan jälkimmäiseen vaiheeseen ja ”ylimääräinen” rasva häviäisi siinä sivussa ikäänkuin itsestään. 

Joten nyt olen mielenkiintoisen kysymyksen edessä: alkaako pienimuotoiselle dieetille vain pinnallisista (eikä esimerkiksi terveydellisisyä) syistä, mitä periaatteessa vastustan? En todellakaan tiedä. 

********

Lisäys 28.4. PT-Katri pyysi tarkentamaan, että mikäli ensisijainen tavoite on lihasmassan kasvatus, yleensä lähdetään siitä että syödään vähän yli kulutuksen, kunnes haluttu massa on saavutettu, ja sitten tarvittaessa dieettaillaan ylimääräisiä rasvoja pois. Joka tapauksessa itse en nyt ole lähdössä tämäntyyppiseen kikkailuun; kyse on kuitenkin ensisijaisesti harrastuksesta, ei mistään remonttiprojektista.

Tässä taas huomaamme kuinka tärkeää kommunikaatio on.

Kauneus Liikunta Meikki Suosittelen

Meidän salin naiset

Netissä törmää usein listoihin kuntosalien kävijätyypeistä, mukana bodariäijät ja eläkeläispapat. Mutta millaisia treenaajia käy naistensalilla? Tässä viisi meidän salin päätyyppiä:

1. Hoitsutädit. En tiedä jakaako Joensuun kaupunki ilmaislippuja meidän salille, mutta siellä huomattavan suuri osa kävijöistä näyttää olevan joko sairaanhoitajia tai tarhatätejä. Nämä kaikki tuntevat toisensa (vain kummankin alalajin sisällä toki) ja ehivät pukuhuoneessa vaihtaa kuulumiset viime yövuoron tapahtumista kakkososaston Sirpan lapsenlasten koulunaloitukseen ja siihen tuletko ylihuomenna spinningiin. Mukavaa ja harmitonta, joskin hieman äänekästä porukkaa, jolla on rento asenne liikuntaan. Lajit: Kaikki ryhmäliikunta, harvoin kuntosali.

women%s%gym cartoons, women%s%gym cartoon, funny, women%s%gym picture, women%s%gym pictures, women%s%gym image, women%s%gym images, women%s%gym illustration, women%s%gym illustrations

Kuva: http://www.cartoonstock.com/directory/w/women_s_gym.asp

2. Tehotädit. Muistuttavat hoitsutätejä, paitsi että treenaavat aina sata lasissa. Nämä yleensä yli 40-vuotiaat supernaiset näkee useimmin täyttämässä pikaisesti vesipulloa pumpin ja maratonspinningin välissä. Em. syystä hieman tuntemattomammaksi jäänyt ryhmä. Lajit: Kaikki mitä salilta löytyy, paitsi että pilates ja vesijumppa ovat ilmeisesti liian lällyjä.

3. Urheilijatytöt. Tehotätien nuorempi versio. Treenaavat erittäin keskittyneesti ja usein myös kaikenlaisilla erikoistekniikoilla tai vaihtoehtoisesti tekevät tajuttoman pitkiä ja raskaita sarjoja tietyille lihasryhmille. Tämän lajin edustajien määrä salilla tuntuu olevan vakio; kun yksi häviää tai siirtyy muualle, toinen tulee tilalle. Todennäköisesti paikalla aina kun itse menen salille. Lajit: Kuntosali, raskaammat ryhmäliikuntatunnit (ilmeisesti RPV käy myös jalkatreenin lämmittelystä).

4. Kaverin kanssa -tytöt. Liikkuvat tyypillisesti pareittain kuntosalilla ja tekevät samoja liikkeitä vuorotellen jatkuvasti puhuen. Tämän ryhmän mahdollinen alalaji on onneksi harvoin tavattavat kännykkätytöt, jotka räpläävät tauotta älypuhelinta siirtyessään jalkaprässiltä reidenlähennyslaitteelle, tekemättä varsinaisesti yhtään kunnollista sarjaa. Lajit: Kuntosali, olettavasti käy myös jumpissa, mutta siellä vaikeampi tunnistaa.

5. Epätodennäköiset treenaajat. Tähän ryhmään kuuluu sekalainen joukko porukkaa, ja tämän lajin edustajat nostavat minulla aina hymyn huulille (ja ehdottomasti positiivisessa mielessä!). Epätodennäköinen treenaaja voi olla yli 60-vuotias eläkeläisrouva tai reilusti pyöreä täti-ihminen, mutta molemmat vetävät treenejä joko mielettömällä draivilla ja keskittymisellä tai uskomattoman positiivisella asenteella muistaen aina hymyillä kanssatreenaajille. Peukku pystyyn kaikille heille! Lajit: Kuntosali, vaihtelevat ryhmäliikuntatunnit, erityisesti pilates ja muut rauhallisemmat lajit.

Hyvinvointi Liikunta Höpsöä