Muuttumisleikki piikkisiaksi eli ekakertalainen akupunktiossa

Kuten jo valittelin, nilkkani on ollut viime aikoina kipeä. Aika pian alkoi käydä selväksi, että vika ei ole itse nilkassa, vaan säteilee ylempää kropasta ilmeisesti jonkinlaisen hermopinteen vuoksi. Kun huomasin muun muassa lantion alueen tennispallorullailun selvästi pidentävän kivun sallimia liikeratoja, päätin varata ajan tutulle urheiluhierojalle.

Selitettyäni vaivan ja pienen tunnustelun (”Joo, siinä on kipee. Ja siinä. Ja siinä. Au ja siinä varsinkin.”) jälkeen totesimme, että oikea puoli kroppaani oli jumissa pohkeesta hartiaan saakka. Hieroja ehdotti, että hän laittaisi ensin akupunktioneulat koko kipeälle alueelle ja sen jälkeen lähtisi hieromaan. Koska en siinä kohti jo pyyhkeen alla maatessani enää kehdannut kieltäytyä, totesin, että antaa mennä, kunhan minun ei tarvitse itse nähdä neuloja.

Neulojen laittaminen ei tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin olin kuvitellut – pieneltä nipistykseltä tai pistokselta, ja joissain kohdissa en edes huomannut, milloin neula oli laitettu. Kuten hieronnassa, tässäkin kipeimmät kohdat tuntuivat eniten. Hetken päästä neuloja ei kuitenkaan enää oikeastaan tuntenut, vaikka kuulemma päältäpäin näki, kuinka lihakset niiden ympärillä alkoivat tehdä töitä. Kun neulat olivat saaneet vaikuttaa aikansa, ne otettiin yksitellen pois ja lopuksi sain vielä lyhyehkön hieronnan.

Heti käsittelyn jälkeen en huomannut juurikaan eroa jalassa, mutta hieroja oli sanonut, että vaikutus saattaa tuntua vasta parin päivänkin viiveellä. Samana iltana yhtäkkiä huomasin, että jatkuvasti hieman puutuneena olleenseen jalkaani alkoi palata normaali tuntoaisti. Seuraavana päviänä totesin, että saan etsimällä etsiä kipua tuottavia liikeratoja, siinä missä aikaisemmin pelkkä normaali kengännauhojen solmiminenkin vihlaisi nilkkaa. Tämän jälkeen jalka on oireillut edelleen hetkittäin, mutta suurimman osan aikaa sitä ei edes huomaa.

Tällä viikolla kävin uusintakäsittelyssä, jossa tällä kertaa samalla menetelmällä hoidettiin sekä oikean että vasemman puolen pahimmat jumikohdat. Tässä viimeistään huomasi edellisen kerran vaikutuksen: alunperin todella pahassa jumissa ollut oikea puoli tuntui nyt vähemmän kireältä kuin vasen.

En olisi ikinä tieten tahtoen varannut aikaa akupunktioon, mutta siihen vahingossa joutuminen todellakin kannatti. En toki tiedä, paljonko vaikutusta olisi saatu aikaan pelkällä hieronnalla, mutta itseasiassa neulojen laittaminen sattui vähemmän kuin todella kireiden paikkojen hierominen. Vaikka alkuun pelotti vähän, käsittely ei tuntunut mitenkään ylitsepääsemättömän vastenmieliseltä, ja teho oli todella merkittävä.

Joensuun seudulla (urheilu)hierontaa tai akupunktiota kaipaaville voin suotsitella Ana-Sportin Anssi Liimattaa.

Hyvinvointi Terveys

Miksi liikun?

2016-09-13 22.25.46.jpg

Tänään luottohierojani murjoessa auki jumiutuneita pakaralihaksia (siitä lisää myöhemmin), muuan asia kirkastui minulle. Kävimme keskustelua, joka meni jotakuinkin näin:

”Ihmiset kyselee, mitkä on pesäpallon pelaajien voimatasot. Ei sillä ole mitään väliä, kyykkääkö pesäpalloilija 150 vai 250 kiloa, vaan sillä, kuinka kovaa se lyö palloa ja kuinka lujaa se juoksee ja että se ottaa vastustajan lyönnit kiinni.”

”Nii-in.”

Pesäpalloilijalle tärkeää on voittaa joukkueensa kanssa pesäpallomatsi. Maratoonarille on tärkeää juosta maraton mahdollisimman nopeasti. Ammattilaiscrossfittaajalle on tärkeää pärjätä Games’eissa. Mikä sitten on tärkeää meille kaikille muille, jotka kuntoilemme muuten vaan?

Minusta on kivaa nostaa isoja isompia rautoja kuin ennen. Minusta on kivaa oppia uimaan paremmin kuin aikaisemmin. Minusta on kivaa osata uusia asanoita joogatunnilla. Minusta on kivaa (yhden kokeilun perusteella) osallistua juoksutapahtumiin. Mutta mikään näistä ei ole se tärkein syy, miksi liikun, saati sen arvoista, että jättäisin jotain muuta minulle tärkeää – tai ihan vaan jotain, mitä tekee mieli – tekemättä.

Vaikka ilahdun treenin tuottamista mitattavista tuloksista, se ei ole olennaista. Minun liikkumiseni – tai yleensäkään elintapojeni – onnistumista ei mitata numeerisilla tuloksilla. Ainoa, millä loppujen lopuksi on väliä, on itselle saatu hyvä fiilis, ja se, että kroppani pysyy toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään ja erilaisista vastoinkäymisistä huolimatta. Minä en treenaa voittaakseni pesäpallomatsia vaan pysyäkseni terveenä.

2016-09-13 22.26.18.jpg

Kuvituksena muuan viimeaikainen lenkkipolku sekä pullavohveli.

Hyvinvointi Liikunta Ajattelin tänään