Sunnuntai 8.5.2016

Saattelen Zadarissa kaksi vaihtariystävääni Wings for Life -juoksutapahtuman lähtöpaikoille. Rantabulevardi on täynnä lähtöön valmistautuvia juoksijoita, osa lämmittelee hölkkäämällä edestakaisin, yksi porukka tekee nurmikolla liikkuvuusharjoitteita. Musiikki soi ja tunnelma on korkealla. Lähtölaukauksen jälkeen suuntaan kaupungille etsimään lounasta. Minähän kun en juokse. Vaikka näytti tuo kyllä aika hauskalta.

Tiistai 10.5.

Johanna postaa Instagramiin ilmoittautuneensa Vaarojen Maratonille. Tänä vuonna kuulemma lähtöpaikat arvotaan.

Keskiviikko 11.5.

Googlaan ”polkujuoksu tapahtumat 2016”.

Käyn ostamassa vyölaukun, koska sille on varmasti käyttöä, vaikken oikeasti alkaisi juosta.

Perjantai 13.5.

Lähden testimielessä lenkille, ensimmäistä kertaa varmaan kolmeen vuoteen. Kun on kiva ilmakin, ensimmäinen päivä tällä viikolla kun ei sada. Kävelen sitten jos en jaksa juosta.

12:00

Kadulla hölkkääminen tuntuu tylsältä, kuten muistelinkin, mutta puistoon päästyäni alkaa sujua paremmin. Vilkaisen huvikseni GPS:ää: jo yli 5 kilometriä, eikä edes tunnu pahalta! Kävelen välillä sen verran, että ehdin juoda vettä, juoksen lisää. Juurakkoisilla pikkupoluilla unohdan, että jalkoja väsyttää, ja keskityn fiilistelemään vihreää luontoa.

Loppuajassa 1:02 olen yhteensä juossut ja kävellyt melkein kahdeksan kilometriä. Päätän lopettaa lähinnä siksi, että saavuin jo venyttelypaikalle.

14:50

Lähetän äidille viestin: ”Jos lähden Lappiin juoksemaan, lainaatko autoa?”

Lauantai 14.5. 13:24

Ilmoittautuminen sisällä Tunturikympille ja Kolin 14km:n arvonnassa. Minä, joka aloitan keskustelut liikunnasta: ”joo mä teen mitä vaan muuta mutten todellakaan juokse”, olen ilmoittautunut juoksukilpailuun, arpa(epä)onnen suosiessa jopa kahteen.

Mitä hittoa täällä oikein tapahtuu??

Ps. Kaikki mahdolliset vinkit juoksun harjoitteluun, erityisesti polku- ja maastojuoksuun, otetaan vastaan äärimmäisellä kiitollisuudella!