Elämäni naisia

Pinkkiruusu-v2_edited-1.JPG

Toimitus pyysi naistenpäivän kunniaksi kertomaan, ketä naista arvostat. Tällaisissa jutuissa kai on tapana nostaa esille joitakin suuria poliittisia vaikuttajia, feminismin uranuurtajia, taiteilijoita ja muita merkkihenkilöitä. Minun elämääni eniten vaikuttaneet ja esikuvina toimineet naiset löytyvät kuitenkin paljon arkisemmista yhteyksistä, ja haluaisin nyt nostaa esille muutaman heistä.

Yläasteen äidinkielenopettajani. Minna (muistaakseni nimeltään, minulla on surkea nimimuisti) asteli luokkaan paksusankaiset silmälasit päässä, tukka siiliksi ajeltuna ja laittoi meidät kirjoittamaan fantasiakirjaa pilkkusääntöjen kertauksen sijaan. Hän vaikutti paitsi kiinnostukseeni kirjoittamista ja kirjallisuutta kohtaan, myös hyvin vahvasti käsitykseeni siitä, miten ja kuinka monella tavalla voi olla nainen.

Ensimmäinen joogaopettajani. On pitkälti Terhin ansiota, että yleensäkin innostuin koko lajista. Lisäksi opin häneltä tärkeitä asioita oman kehon kunnioittamisesta sekä kiitollisuudesta ja lempeydestä sitä kohtaan.

Kampaaja Maiju, joka leikkasi hiukseni lyhyiksi ja samalla tutustutti minut kokonaan uudenlaiseen lähestymistapaan (hius)tyyliä kohtaan. Lyhyet hiukset ovat vaikuttaneet identiteettiini niin paljon, etten todellakaan tiedä, mistä kaikesta ajattelisin eri tavalla, jos olisin vain jatkanut latvojen tasaamista lähikampaajalla.

Äiti. Klassikkovastaus, mutta veikkaan että lähestulkoon jokaiselle oma äiti on elämän tärkeimpiä, jollei tärkein nainen. Häneltä olen oppinut elämän perustaitojen, kuten makaronien keittämisen, ikkunoiden tiivistämisen ja käsien pesemisen lisäksi valtavasti muun muassa oikeudenmukaisesta ajattelusta, empatiasta, kommunikaation tärkeydestä ja tunteiden rakentavasta käsittelystä. 

Listaa voisi jatkaa lukuisalla joukolla muita opettajia, sukulaisia, ystäviä ja niin edelleen. ”Every moment is a lesson, every person you meet is a teacher”, totesi eräs uusi joogaopettajani viime viikolla tunnin lopuksi. Ruusuja teille kaikille!

Pinkitruusut-v1_edited-1.JPG

Suhteet Oma elämä Uutiset ja yhteiskunta

Kroatia, päivä 12

20160306_152641 (2).jpg

Huomenillalla tulee täyteen kaksi viikkoa siitä, kun saavuin Zagrebiin. Aika on tuntunut toisaalta lyhemmältä, toisaalta hurjan pitkältä, ja molempia luultavasti sen takia, että niin paljon on ehtinyt tapahtua. Olen ilmoittautunut yliopistoon ja kursseille, saanut liudan uusia kavereita, nähnyt monia uusia paikkoja. Joka kadunkulmassa ja ratikkapysäkillä ei enää tarvitse katsoa karttaa, lähikauppojen (huom. monikko) valikoima alkaa tulla tutuksi ja kieltä yritän kovasti opetella.

20160306_153456 (2).jpg

Olen odotellut pääseväni kunnolla kirjoittamaan täkäläisistä treenimahdollisuuksista, mutta koko kuluneen viikon jatkunut nuha on hidastanut menoa sen verran, että en ole päässyt liikkumaan kovin paljoa. Lyhyenä tilannekatsauksena kuitenkin sanottakoon, että vaihtoehtoja tuntuu riittävän. Kuten jo aiemmin taisin mainita, asuntoni naapurissa on joogastudio, jossa olen käynyt lähes päivittäin silloin, kun olen ehtinyt ja en ole ollut liian nuhainen. Omat lempparitunnit alkavat jo hahmottua, samoin kuin joitakin, joille ei kannata mennä. Parin kerran kokemuksella uusi tuttavuus dharma-jooga vaikuttaa erittäin lupaavalta.

Kävin viime viikonloppuna myös kokeilemassa lähikuntosalia, joka oli ihan okei. Nyt viikon pakkolevon aikana olen kuitenkin alkanut entistä enemmän ikävöidä crossfitia, joten otin yhteyttä paikalliseen boksiin, joka toivotti minut tervetulleeksi tutustumiskäynnille. Jos ratikkamatka keskusta-alueen toiselle laidalle ei tunnu kohtuuttoman pitkältä, siirryn luultavasti treenaamaan (joogan lisäksi) sinne. Tämä selviää kuitenkin siinä vaiheessa, kun olen tarpeeksi terve mennäkseni kokeilemaan treenejä.

Eilen kävin myös ohjatulla patikkaretkellä läheisellä ”vuorella” (= mututuntumalla jokseenkin keskiverron tunturin kokoinen mäki). Yllättäen ylhäällä olikin nilkan syvyydeltä lunta, joten tavallisilla juoksulenkkareilla varpaat olivat märät todella äkkiä! Siitä huolimatta, kunhan löydän kunnolliset vedenpitävät ulkoilukengät, aion ehdottomasti mennä toistekin. Opiskelijajärjestön lähettämän infolehtisen mukaan tarjolla olisi myös muun muassa uimahallia, street workoutia, lenkkireittejä kaupungissa ja monenmoista muuta urheilua.

20160306_153441 (2).jpg

Tällä viikolla koti-ikävä on välillä nostanut päätään, kun olen ollut täällä jo selvästi pidempään kuin tavanomaisen lomamatkan verran. Eniten kaipaan läheisten ihmisten lisäksi suomalaisia ruokakauppoja, omaa kuntosalia, saunaa niinä päivinä, kun vettä sataa vaakasuorassa ja +5 astetta tuntuu -5:ltä, sekä helppokäyttöistä yhdestä paikasta löytyvää yliopiston kurssi-ilmoittautumisjärjestelmää. Kuitenkin myös ison kaupungin kaikkien palveluiden äärellä asumisessa, maaliskuun alussa vihertävissä puissa ja edullisessa viinissä on puolensa.

Vidimo se!

20160306_153547 (2).jpg

Kaikki kuvat ovat tältä päivältä, kun eksyin vahingossa vanhankaupungin muurille matkalla kahvilaan tapaamaan opiskelukavereita. Kerrankin aurinkoinen sää!

Suhteet Oma elämä Liikunta Matkat