Saako mieltään muuttaa?
Havahduin siihen, että salillamme on maksiminostojen testiviikko – kuten oli myös reilu kuukausi sitten juuri Kroatiasta palattuani. Silloin vannoin käyväni ahkerasti treeneissä ja saavani lööbaillessa ja muihin asioihin keskittyessä tippuneet tulokset nousuun. Vaan kuinkas kävikään: olen käynyt alle sormilla laskettavan määrän kertoja jumppailemassa olympianostoja ja skipannut kyykky- ja pystypunnerrusprogressiot käytännössä kokonaan.
Joskus, eikä edes pitkä aika sitten, crossfit oli itsestäänselvästi se urheilulaji, johon haluan keskittyä. Ajatus voimatreeneistä alle kaksi kertaa viikossa olisi tuntunut absurdilta, jopa huolestuttavalta. Nautin treenaamisesta ja kuvittelin jatkavani sitä samalla tavalla ja tahdilla kunnes olisin leukoja vetelevä teräsmummo (eläkeikä lienee muutenkin realistinen aikatavoite leukojen vetämiselle, mutta ei siitä tällä kertaa sen enempää).
Vaikken ole rampannut jatkuvasti salilla, en nytkään ole vetänyt lonkkaa. Olen juossut, mukaan lukien elämäni ensimmäisen juoksutapahtuman, joogaillut vähän, putkirullannut tavallista ahkerammin ja käynyt purjehtimassa. Olen liikkunut viimeisen kuukauden aikana ihan yhtä paljon kuin ennenkin – ainostaan eri tavalla.
Tunturikympin jälkeen olen entistä enemmän innoissani juoksusta ja suunnittelen jo ensi kesän juoksutapahtumia (realistinen tavoite: joku helppo puolimaraton; epärealistinen haave: Vaarojen maratonin täysmatka). Vaikka crossfit ja juoksu tukevat toisiaan, yhteen keskittyessä toinen tuntuu jäävän auttamatta apulajin asemaan. Siksi olen käynyt viime aikoina paljon sisäistä keskustelua siitä, kumpi on tärkeämpää: kyykkymaksimit vai juoksumatkat? Onko yleensäkään järkeä ”hylätä” vaivalla tehty työ yhden lajin parissa ja siirtyä toiseen vain koska huvittaa?
Huvittaminen onkin jutun avainsana. Harrastusten tarkoitus on tuottaa iloa ja hyvää oloa. Liikunnan terveyshyödyt saa lähes lajista kuin lajista, joten loppu on omista valinnoista kiinni. Jos minua huvittaa nyt juosta (en muuten ikinä olisi uskonut sanovani näin), keskityn juoksuun ja sitä tukeviin treeneihin. Jos marraskuun räntäsateilla salitreeni alkaa houkutella enemmän, sekin on ihan okei. Tällä taktiikalla en ehkä saavuta optimaalisia tuloksia missään lajissa, mutta koska en urheile ammatikseni, väliä on ainoastaan sillä, mistä treenistä minulle tulee juuri nyt hyvä fiilis.