Helppo ja mehevä ruisleipä

Musta on kuoriutunut kokeileva leipoja. Oikeastaan olen ollut sitä aina, kynnys leipoa on vaan ollut korkea tekeleiden jäädessä usein mulle syötäväksi. Nyt talouden toisen kanssa jakaessani, olen taas innostunut kokeilemaan uusia reseptejä niin ruoanlaiton kuin leivonnankin saralla. Usein jo ihan ansiokkaasti. Innostus alkaa hipoa kiehumispistettä, nimittäin haaveilen (salaa) leipuri-kondiittorikoulutuksesta. Saa nähdä toteutuuko haaveeni jonain päivänä.

Innostuin Alohair-blogin ruisleipäreseptistä viime viikolla ja lisäsin viikon ostoslistaan sinne normaalisti kuulumattoman hiivan. Voisiko ruispaloja tosiaan tehdä noin helposti itse? Mun aiemmat leipäreseptikokeilut on sisältäneet lähinnä Pastanjauhantaa-blogista aikoinaan pöllimiäni Pomminvarmoja sämpylöitä ja erilaisia kaurarieskoja, joskus jauholla toisinaan ilman. Tämä setti näytti niin helpolta, että uskalsin upottaa käpäläni ruisjauhopussiin, johon kajoan norrmaalisti vain kerran vuodessa karjalanpiirakoita vääntäessäni.

Karjalanpiirakkaresepti on perintö mummolta; lupasimme siskon kanssa pitää taitoa suvussa yllä. Rypytystekniikkani on melko (kröhöm) persoonallinen, mutta niin mummo kertoi omansakin olevan. Ehkä siinä suhteessa resepti on sukumme ”rikkinäinen puhelin”. Mutta kuka välittää ulkonäöstä, kun lopputulos on maukas!

Olen eniten innoissani, kun opin reseptejä asioihin, jotka normaalisti ostaisin kaupoista tai nauttisin kahviloissa. Tekeminen on tosi kivaa ja sunnuntaista onkin kuoriutunut mulle leivontapäivä. Viime viikolla porkkanamuffinssit, tällä viikolla ruisleipä, mitähän ensi viikolla?

Jätä reseptivinkkisi kommentteihin, niin ehkä testaan juuri sitä ensi viikolla!