Puretaan myyttejä: Oman osaamisen arvostaminen

Mun on aina välillä vaikea uskoa itseeni ja ammattitaitooni, vaikka faktoihin perustuen olen onnistunut urallani useita kertoja. Välillä huonoon ammatti-itsetuntoon ajaa vertailu muihin. Välillä se, että opettamani jutut tuntuvat itselle niin helpoilta ja itsestäänselviltä, että on vaikea uskoa kenenkään tarvitsevan mua tai palveluitani niiden ymmärtämiseen. Uravalmentaja muistutti sparrauksessa, etteivät kaikki potentiaaliset asiakkaani tai arvostamani ammattilaiset kuulu omaan kuplaani. Ja tiedänhän mä sen. Joskus sieltä on vaan niin kovin vaikea nähdä ulos, saati itseään ulkopuolisen silmin.

Koska olen ammattilainen, mun pitäisi jo osata kaikki.

Näin ”ääneen” lausuttuna tämä naurattaa itseäkin. Eihän kukaan voi millään osata omasta alastaan kaikkea, vaikka kuinka opettelisi. Ja se mahdollisuus oppia uutta juuri pitää alan kiinnostavana. Silti häpeän välillä tietämättömyyttäni tai mikä pahinta, yritän peitellä sitä. Haluan opetella olemaan se tyyppi, joka ylpeänä sanoo, ettei tiedä ja ottaa sen mahdollisuutena oppia jotain uutta. Eihän tietämättömyys tee heikkoa tai osaamatonta – heikkoa on se, jos ei jaksa opetella.

Enhän mä nyt osaa sen paremmin, oon vaan hyvä puhumaan.

Muistan kun lapsena riitelin jostain isäni kanssa. Kesken riidan häntä alkoi vähän hymyilyttää. Ei kovapäisenä hänkään halunnut myöntää olevansa väärässä, mutta nauroi, koska olin pienenä jo hyvä valitsemaan sanani. Nyt aikuisena pidän hyviä puhelahjoja yhtenä parhaana ominaisuutenani. Enkä tarkoita tällä mitään selittelyä kinkkisissä tilanteissa, vaan esimerkiksi taitoa selittää monimutkaisia asioita ymmärrettävästi. Nautin siitä, kun saan käyttää kieltä monipuolisesti niin puhuessa kuin kirjoittaessakin.

Mutta tämä ”vahvuus” kääntyy myös välillä mua vastaan. Heikkona hetkenä mietin, olenko esimerkiksi saanut myytyä asiakkaalleni jotain ”vain”, koska olen hyvä puhumaan. Että vakuutanko taidoillani vai sanoillani?

Miksi tekisin, kun joku toinen on tehnyt jo paremmin?

Tästä ajatuksesta kirjoitin enemmän täällä, pohtiessani yrittäjäksi ryhtymistä ekan kerran. Onneksi ryhdyin, vaikka ”meitä” saman alan tekijöitä onkin markkinalla paljon. Olen tehnyt myyntiä 6 viikossa jo sen verran, että voin todeta osaamiselleni olleen kysyntää. Jos mietit edellistä sitaattia nyt omalla kohdallasi annan yhden neuvon: lopeta vertailu! Ota ylpeästi vaikutteita ympäriltäsi ja tee sitten täysin omalla tavallasi! Kuka tahansa on iloinen voidessaan inspiroida tekemisellään muita. Ja kaikki ne, keitä katsot ylöspäin ovat myös aloittaneet joskus.

Kiteytin vielä loppuun teesit oman osaamisen arvostamiseen. Näitä periaatteita aion itsekin noudattaa:

  1. Ole ylpeä jokaisesta mahdollisuudesta kehittää osaamistasi ja kyvystäsi omaksua uutta tietoa.
  2. Luovu huijarisyndroomasta! Olet todennäköisesti tehnyt ihan oikeita havaintoja osaamisestasi, joten miksi aloittaa epäily nyt.
  3. Lopeta vertailu! Tee asioista itsesi näköinen versio. Sitä ei ole kellään muulla ja jossain on taatusti ihminen, joka seuraa sinun tekemistäsi samalla ihailulla – vaikkei se olisikaan itse tarkoitus.

Noora

Lue myös:

Olisiko musta yrittäjäksi? Yrittäjyydet uudet teesit

Matkalla yrittäjäksi: Viikot 1-3

Matkalla yrittäjäksi: Viikot 4-6

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *