Black Friday ja pari sanaa kuluttamisesta

Olen aina ollut järkyttävän huono tekemään ostopäätöksiä. Etenkin sellaisia, joiden kanssa tiedän eläväni vuosia kimpassa sen jälkeen. Tällä hetkellä yksi tällaisista asioista on puhelin, jonka joudun ostamaan ekaa kertaa yli 10 vuoteen itse. Haluan tehdä pitkäkestoisia kulutusvalintoja, joihin voin olla tyytyväinen seuraavanakin vuonna ja kestosta riippuen vielä vuosien jälkeen.


Black Friday

Kampanja saa vuosittain lokaa siitä, että se kannustaa ihmisiä tarpeettomaan osteluun. Vaikken missään nimessä kannata ylikuluttamista, toivoisin ihmisten muistavan Black Fridayn kaltaisten kamppisten hyödyt a) hintatietoisille kuluttajille b) taloudellisesti hankalassa tilanteessa oleville ja c) yrityksille. Tää viimeinen saattaa herättää kysymyksiä, mutta markkinointi-ihmisenä tiedän tällaisten alekamppisten merkityksen (etenkin juuri nyt koronan vuoksi ahdingossa oleville) firmoille, joiden kauppa ei muuten suju.

Yksi rakkaista ystävistäni kertoi ostavansa alesta usein vaatteita/leluja jemmaan, josta sitten kaivaa niitä lastensa kaverisynttäreille ja joulupaketteihin. Hän toki harkitsee tarkasti menekin, mutta myös säästää huikean summan rahaa vuodessa hyödyntämällä alekampanjat.

Omat kulutustottumukseni

Inhoan turhaa tavaraa kaapeissa. Ideaalimaailmassa pystyisin luettelemaan joka ikisen tavaran, jonka omistan. Haluan, että vaatteet kaapissani ovat oikeasti käytössä. En halua hamstrata mitään, mitä en enää koskaan tarvitse. Enkä haluaa ostaa mitään hetken mielijohteesta.

Mun kanssa ”shoppailu” voi olla ajoin läheisilleni melko turhauttavaa, sillä haluan perustella jokaisen päätöksen itselleni hyvin. Ahdistun vähän Black Fridayn kaltaisista kampanjoista, joissa päätöksiä pitää tehdä nopeasti. Usein järkeilen, että mikäli tarvitsen asian oikeasti, voin maksaa siitä normaalin hinnan tekemättä liian nopeita liikkeitä.

Miksi musta tuli tällainen?

Syitä harkitsevaisuuteeni ja toisaalta päätöksenteon heikkouteen on monia. Muistan kuitenkin kaksi asiaa lapsuudestani, joiden ostamista olen ensin kinunnut ja sitten katunut.

Ensimmäinen oli kirkkaan keltainen pyöräilykypärä. Halusin sen tosi kovasti, olihan keltainen mun lempiväri. Koulussa mua kiusattiin kypärästä ja pojat jopa laittoivat sen kerran oven väliin niin, että se meni melkein rikki. Olisin halunnut uuden, mutta vanhempani eivät toki siihen suostuneet. Vihasin jopa keltaista väriä kauan tuon tapahtuneen jälkeen.

Toinen harkitsematon kaverien asettamiin trendeihin perustunut (jälleen kauan kinuamani asia) olivat korkeakorkoiset maiharit 12-vuotiaana. Sporttimimminä tuo korko ei toiminut käytössä ollenkaan, mutta joudun jälleen elämään asian kanssa pidemmän hetken ennen uusien ostoa.

Millaisia ajatuksia sulla on alennuskampanjoista ja löysitkö Black Fridaysta jotain sellaista, mitä olit pitkään ajatellut ostavasi?

Noora

Lue myös:

Joululahjat: ideoita ja pari periaatetta

Puheenaiheet Puhutaan rahasta Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Asioita, joita olen opetellut sanomaan itselleni

Kärsin itseeni kohdistuvasta vaativuudesta. Olen aina ollut huono ottamaan vastaan negatiivista palautetta ja siksi ajan myötä alkanut tehdä asiat aina niin hyvin, ettei sitä syntyisi. Ja tiedän, miten hullulta tämä kaikki kuulostaa, kun sen sanoittaa näin. Siksi olen ottanut käyttööni hiljattain muutaman mantran, joita pyrin hokemaan tilanteissa, joissa mikään ei tunnu itselleni riittävän. Erityisesti nyt yritystä starttailessa ja blogia säännöllisesti kirjoittaessa näistä on ollut paljonkin hyötyä.

Se on riittävän hyvä.

Tämä lause on tärkeä, kun viilaan jotain asiaa liikaa. Asiakin on usein sellainen, ettei viilaaminen todellakaan olisi tarpeellista. Kukaan ei tiedä, miten paljon paremmin olisin homman voinut hoitaa. Voin siis hyvin lopettaa, kun asia on riittävän hyvä – ei täydellinen.

Kukaan muu ei ajattele niin

Yksi paheistani on miettiä liikaa, mitä muut ajattelevat. Useimmiten vielä kelailen ne kaikki pahimmat skenaariot, enkä suinkaan niitä positiivisia asioita. Nyt pyrin järkeilemään, että oma mielikuvitukseni on vain jossain tilanteissa ihan liikaa. Enhän minäkään keskity toisten epäkohtiin.

Voit hyvin kysyä, kaikkea ei tarvitse tietää

Nyt yrittämisen alkupolulla, olen joutunut pitkästä aikaa työelämässä tilanteeseen, jossa joudun esittämään paljon kysymyksiä. Muistan kaikkien aikojen ensimmäisessä 8-16 duunissa esimieheni kehottaneen mua kysymään AINA, jos en tiedä. Esitin tuon reilun parin vuoden aikana todennäköisesti enemmän kysymyksiä kuin urallani 8 vuotena sen jälkeen. Ja opin valtavasti! Silloin tällöin joudun edelleen muistuttamaan itselleni, ettei kysyminen tai tietämättömyys ole heikkoutta.

Kärsivällisyyttä. Hyvä tulee ajallaan.

Tää on mulle se vaikein! Olen koko elämäni ollut kärsimätön tyyppi. Se on välillä auttanut saamaan asioita aikaan, mutta suurimmaksi osaksi tuottanut pettymystä ja tuskaa. Nyt viimeistään joudun ottamaan aikaa uudelle, kun teen jotain, mistä mulla ei ole juuri mitään hajua miten. Silti välillä toivon, että asiat valmistuisivat nopeammin ja pääsisin jo tekemään odottamisen ja suunnittelun sijaan.

Se, että joku muu tekee eri tavalla ei tarkoita, että se olisi enemmän oikein

Uskon sosiaalisen median kasvattavan vertailua muihin entisestään. Enkä ole tältä suinkaan säästynyt. Vaikka tiedän sen olevan hölmöä, altistun ajoin ajattelemaan, pitäisikö munkin tehdä eri tavalla, eri asioita, eri tahdissa jne. Vaatii lähes päivittäistä vakuuttelua saada itsensä uskomaan, että oma tapa elää arkea, tehdä töitä jne. on ihan yhtä OK kuin muilla, vaikka se olisi käytännössä ihan erilainen tai -tahtinen. Eri asiat tapahtuu ihmisille eri järjestyksessä ja valinnat ovat yhtä erilaisia kuin tyypitkin. Koitetaan muistaa se!

Onko sulla arkimantroja, joista itseäsi säännöllisesti muistuttelet? Jaa kommenteissa, jos haluat!

Noora

Hyvinvointi Oma elämä Mieli Syvällistä