Älä lupaa, vaan ala toteuttaa

Hyvää uutta vuotta! Tänä vuonna en tavallisesta poiketen halunnut tehdä lupauksia. En halua taas sanoa lisääväni venyttelyä arkeen, vähentäväni täydellisyyden tavoittelua tai luvata olla spontaanimpi päätöksissäni. Sen sijaan, päätin tehdä näitä asioita.

Nyt mietit ehkä, miten tämä eroaa lupaamisesta. Kerron.

Olen hyvä suunnittelemaan. Liian hyvä. Suunnittelen jopa työkseni asioita, joita lopulta muut toteuttavat. Ja näin sen pitää työssäni mennäkin. Elämässä sen sijaan toteutusintoni jää usein suunnitelmistani pahasti jälkeen.

Lupaukset menevät tähän suunnittelu-kategoriaan. Päätän tehdä niin tai näin ja lopulta unohdan uuden vuoden lupaukset yhtä nopeasti kuin ne olen tehnytkin.

Tänä vuonna kokeilen erilaista strategiaa. Lupaamisen sijaan siirrän toivomani asiat suoraan osaksi rutiinejani. Tämä ei toki ole yhtä suoraviivaista kuin kirjoitettuna. Mutta ilman lupauksia jätän väliin pakollisuuden tunteen, joka on usein suurin jarru asioiden tekemiselle. Kun ei ole pakko, on ehkä ihan hauskaakin kokeilla uusia asioita. Ja jos en kokeile, voin skipata syyllisyyden.

lenkillä
Aloitin toteutuksen tänään lähtemällä juoksulenkille lupausten kirjaamisen sijaan. Illalla venyttelin vähän katsellen telkkarista Frendejä ja Modernia perhettä (mun kestosuosikkeja molemmat). Pian toteutan nukkumaanmenon ajoissa äänikirjan saatellessa mut uneen.

Ei hullumpi vuoden alku. Miten sulla?

Smthng Good on blogi kahden pääkaupunkiseudulla aikuistuneen kolmekymppisen ja yhden labradorinnoutajan muutosta pääkaupunkiseudulta Päijät-Hämeeseen. Elämänmakuisia ja kaikenlaisia tunteita käsitteleviä tekstejä 35-vuotiaan yrittäjänaisen arjesta uudella paikkakunnalla.

Hyvinvointi Ajattelin tänään

Itsenäisyyspäivän ajatuksia

Itsenäisyyspäivänä on hankala olla ajattelematta mummoa. Mummo lähti Karjalasta evakkoon kaksi kertaa vain pienenä lapsena. Muutti toiselle puolelle Suomea, opiskeli talouskoulussa ja päätyi lopulta pappani kanssa Lappiin saatuaan esikoisensa (isäni) ensin Länsi-Suomessa.

Vaikka perheeni ei ole koskaan ollut järin perinteikäs, oli joulussa tuttu kaava.

Itsenäisyyspäivänä mielessä eivät ole niinkään juuret Karjalassa tai toki nekin. Mutta eniten pohdin sitä joulua, jonka mummo meille aina vuodesta toiseen loihti. Vietimme kaikki lapsuuden joulut mummolassa. Vaikka perheeni ei ole koskaan ollut järin perinteikäs, oli joulussa tuttu kaava.

Tuo kaava toistuu jouluissani osin edelleen. Aattoaamuna hautaudun kahdeksan jälkeen peittojen sekaan sohvalle katsomaan Joulupukin kuumalinja -ohjelmaa, kuten pienenä. Vähän myöhemmin keittelen puurot nyt itse ja teen mummon luumukiisselin siitä huolimatta, että olen ainoa meillä, joka sitä syö. Iltapäivällä saunotaan ja siirrytään sukulaisten luo viettämään perheaikaa. Ja loppuosa pyhistä syödään konvehteja naamat väärinä jouluelokuvien äärellä, sekä ulkoillaan.

Kerran vuodessa, joulun alla leivon myös karjalanpiirakoita mummon talouskoulun reseptikirjan mukaan, jonka pelastin itselleni hänen tavaroistaan. Mummolle oli tärkeä siirtää leivontaperinne ja -opit meille lapsille. Viimeiseen saakka hän pyysi siskoani ja minua mukaan piirakkatalkoisiin ja pakastin oli aina herkkua täynnä.

Tänään sytytän kaksi kynttilää ja kaivan reseptin esiin. Tulkoon joulu.

Smthng Good on blogi kahden pääkaupunkiseudulla aikuistuneen kolmekymppisen ja yhden labradorinnoutajan muutosta pääkaupunkiseudulta Päijät-Hämeeseen. Elämänmakuisia ja kaikenlaisia tunteita käsitteleviä tekstejä 35-vuotiaan naisen työstä ja arjesta.

Perhe Oma elämä Ajattelin tänään