#Storytime: luottokampaaja

Mulla oli useamman vuoden ihana luottokampaaja. Vähän mua nuorempi mimmi. Eloisa ja iloinen. Hän korvasi edellisen vakkarini samassa kampaamossa tämän jäätyä äitiyslomalle. Tuolloin vielä kauhuissani mietin, miten tukkani nyt käy. Mutta tämän uuden kanssa puhuimme alusta saakka samaa kieltä. Hän oli ensimmäinen, joka ei laittanut hanttiin, kun sanoin, että nyt otetaan vielä vähän enemmän.

Kampaajasta luottokampaajaksi on matkaa. Siihen tarvitaan muutakin kuin terävät sakset ja pari purkkia väriä. Tiedän monia, jotka haluavat kampaajalla ja hierojalla vaan istua hiljaa ja lukea lehteä tai vaikka nukahtaa (heh, nämä olisivat ristiin vähän outo combo). Mutta mulle parasta rentoutumista olivat luottokampaajan kanssa jaetut keskustelut. Puhuimme usein matkailusta ja vaihdoimme vinkkejä kohteisiin. Kuulin hänen hääsuunnitelmistaan lähes niin paljon, että tuntui kuin olisin ollut itse vieraana. Ja se oli ihanaa!

Lopulta kuulin myös hänen urahaaveistaan, halusta etsiä vielä omaa juttuansa kampaamon ulkopuolelta. Arvostin tätä liikettä suuresti, mutta ymmärsin sen samalla olevan tukkasuhteemme loppu. Mua jäi ihan harmittamaan, ettemme tuolloin lisänneet toisiamme Facebook-frendeiksi tai muuten enää pitäisi yhteyttä. Tuntui vähän kuin olisi menettänyt ystävän, vaikka näimmekin vain kerran kahdessa kuukaudessa.

Luottokampaajani vaihtaessa ammattiaan ja työpaikkaa, sain onneksi edellisen vakkarini äitiyslomalta takaisin. Ei mennyt kuitenkaan kuin pari kuukautta ja hänellä oli jälleen ilouutisia kerrottavana  perheenlisäyksen muodossa. Olin tosi iloinen hänen puolestaan. Samalla toki vähän peloissani, kenet löytäisin hänen tilalleen.

Nyt tukka on paahtunut kesän auringossa ja kiharapehko alkaa uhkaavasti rehottaa. Pyydänkin juuri sua, joka nyt luet tätä paljastamaan kommenteissa oman luottokampaajasi, jos hän on pk-seudulla. Siitä olisi suuri apu ja ehkä joku muukin löytää sieltä helmivinkin!

Noora

P.S. Tämän jutun inspiraationa toimi Trendin juttu, jossa Mert Otsamo kertoi, että hänellä on luottokangaskaupanmyyjä.

Muita #Storytime-postauksia:

#Storytime: Tukholman maraton

#Storytime: Soitin tuntemattoman ovikelloa

Kauneus Hiukset

Paluu arkeen ja blogin peruselementit

Kesä on ohi ja on vähitellen aika tehdä paluuta blogin puolelle. Oikeastaan mun lomat loppui jo pari viikkoa sitten, mutta ei ole ollut paukkuja kirjoittaa.

Sain heti näiden kahden viikon aikana karun muistutuksen elämän perusasioista, löydettyäni itseni vollottamasta sohvan nurkasta työpäivän päätteeksi aikataulutettua arkielämääni ja riittämättömyyttäni siinä. Kirjoitin muistikirjaan ”Arjen selviytymiskeinot” ja otsikon alle enemmän unta, palauttavaa liikuntaa ja aikaa ilman puhelinta. Vähemmän kahvia, ylikuormitusta ja vaativuutta. Siivota ehdin ens viikollakin.

Bloginikin aion perustaa tulevana syksynä muutamalle peruspilarille, joiden muistin taas olevan elintärkeitä elämästä selviytymiseen.

Armollisuus. Pyrin kirjoittamaan säännöllisesti, mutta jos luovuuden juna jää jonain päivänä asemalle, kestän senkin.

Avoimuus. Elämässäni tapahtuu ja vilahtelee juttuja, joiden sisältö varmasti kiinnostaisi monia tässä yhteisössä pyöriviä. Digitaalisen kynäni ja paperini välillä on ollut tähän saakka se pieni, mutta sitkeä filtteri, joka aika ajoin muistuttaa blogini lukijoihin lukeutuvista työkavereista ja muista tutuista, joiden en usko tietävän musta vielä ihan kaikkea. Ehkä raotan sitä hieman aika ajoin.

Yhteinen hyvä. Haluan jakaa täällä enemmän juttuja, joista uskon olevan hyötyä kaikille. Ne voivat olla ajatuksia, paikkoja, joihin mennä tai uusia lajeja, joihin aika ajoin hurahdan. Tai niitä oivalluksia, jotka muut ovat tienneet jo pitkään, mutta minä vasta tajusin. Hang in there!

Tervetuloa siis takaisin blogini pariin uudet ja palaavatkin lukijat! Mahtavaa syksyn alkua kaikille teille – toivottavasti tämä munkin kohtaama alun rosoinen asfaltti tasoittuu sitä eteenpäin sinnikkäästi talloessa.

Noora

P.S. Postaukseen käytetty aika 15 minuuttia. Tehty puhelimella ennen silmien ummistamista.

Puheenaiheet Ajattelin tänään