Olen pitänyt itseäni vasemmistolaisten arvojen kannattajana. Minun mielestäni Li Andersson on näpsäkän näköinen nuori nainen, joka ilmaisee itseään aika tyylikkäästi. Nyt, kun viimein tutustuin hänen poliittisiin mielipiteisiinsä (KYLLÄ, nyt sen tein!), yllätyin, kun en olekaan hänen kanssaan niin kovasti samaa mieltä. Ilmeisesti työelämään siirtyminen ja orastava perheellistyminen ovat aiheuttaneet sen, että omanikäiseni lapsettoman vasemmistolaisen mielipiteet […]

Edellisen postauksen inspiroimana jatkan tulevaisuuteni ja äitiyteni suunnittelua keskittyen tällä kertaa äitiyslomaan. Kun vuotta 2017 on kulunut muutama viikko, hyppään liitäen ulos oravanpyörästä. Pakkoneuroottispiirteinen persoonallisuuteni odottaa tuota synnytystä edeltävää kuukautta, jolloin minulla on enemmän tunteja päivässä kuin työssäkäyvänä. Jotta saisin taas jälkikäteen nauraa omien aikomusteni toteutumatta jäämiselle, tein ennakoivan kuvauksen elämästäni äitiysvapaalla: Ennen vauvan syntymää […]

Kasvatan tälläkin hetkellä pientä ja hartaasti odotettua ihmisenalkua, joka potkii jo vilkkaasti ja aiheuttaa keholleni mitä kummallisempia tuntemuksia. Olen lukenut monia blogikirjoituksia vanhemmuudesta ja äitiydestä. Olen pohdiskellut sitä, millainen äiti minusta tulee ja millaisia äitien kuuluu ylipäätäänkin olla. Nyt, kun vauva ei ole vielä nähnyt päivänvaloa, on hyvä hetki koota tämänhetkiset ihanteet listaksi. Voin sitten […]

Minähän tunnetusti en lue sanomalehtiä, mutta luin eräästä blogista, miten Helsingin kaupunki vertaa mainoksessaan iPadin tuijottamista perheväkivaltaan. Kyseinen mainos vaikuttaa osuneen äitikansaamme johonkin hermoon, sillä nyt puolustellaan kovasanaisesti äitien oikeutta omaan aikaan, someen ja älylaitteisiin.   (Kuva: kotivakivalta.fi)   Myönnettäköön, että ensimmäiseksi minäkin ajattelin, että mitäkös vittua tämä nyt on. Ei 1950-luvulla tullut kenellekään mieleen, […]

Tämänpäiväinen vaalitulos tekee minut kummallisella tavalla nöyräksi ja sanattomaksi. Kunpa voisin elää yhden kierroksen Päiväni murmelina -elokuvaa, herätä uudestaan tähän päivään ja kuulla Yhdysvaltain presidentinvaalin ratkenneen toisin. Järjen ääni ei voittanut. Syy, miksi vaalituloksen yhteydessä huomaan kokevani liikutusta ja herkistymistä, on siinä, että koen inhimillisen kärsimyksen huutaneen – ja kovaa. Trumpia eivät äänestä kovinkaan koulutetut, […]

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt ja ihmetellyt, miksi asiallisen ja hyvin kirjoitetun blogipostauksen yhteydessä esitellään omasta naamasta tai sisustuslehtikodista noin viisi kuvaa? Erityisen ihmeellistä tämä on silloin, kun asiasisältö ei millään tavalla liity kuviin. Ehkä löyhä yhteys löytyy siten, että bloggaajan poseeraukset ilmentävät jollain tavalla kirjoituksen yleistä tunnelmaa? Olen kasvanut pitämään sellaista itsensä esittelemistä itserakkautena […]

Elämme nokianjälkeistä aikaa, jona meille ei juuri anneta toivoa tai lupauksia vakaasta tulevaisuudesta. Leikkuri saksii niitä etuuksia, joita me 80-luvulla syntyneet kasvoimme pitämään kansalaisoikeuksina. Elämä näyttäytyi suurena liikuntahallina, jossa pahimmillaan putosi yhteiskunnan pehmeälle turvaverkolle, mikäli sattui ponnistamaan mahdollisuuksien trampoliinilla liian korkealle. Ehkäpä hieman liioittelen, mutta opintotuki, julkinen terveydenhuolto, kotihoidontuki, työttömyysturva ja muut tukiaiset ovat muodostuneet […]

Olen piehtaroinut itsesäälissä pitkään ja hartaasti. Minusta tulee työtön. Taas. Orastava työttömyyteni on ollut mahdollisuutena mielessäni jo pidemmän aikaa, mutta viime kuukausina olen ottanut tehtäväkseni lannistaa itseäni oikein tosissani. Määräaikaisuuteni on päättymässä ja työllisyystilanne on huono. Sähköpostiini suhahtaa aina välillä viranhaltijapäätös, jossa todetaan, ettei valinta kohdistunut tällä kertaa minuun. Valinta tuntuu kohdistuvan lähes poikkeuksetta johonkin […]

Minusta ei ole kuulunut lokakuun jälkeen mitään. Syy: vaihdoin työpaikkaa, eikä työaika enää riitä bloggaamiseen. Vapaa-aika ei ole koskaan riittänyt mihinkään, joten turha kuvitella, että siitä riittäisi kirjoitteluunkaan – varsinkaan, jos pitäisi keksiä jotain järkevää sanottavaa. Olen kuullut, että jotkut kirjoittelevat ihan työkseenkin. Minun on kuitenkin vaikea uskoa, etteikö meistä tavallisista tallaajistakin löytyisi niitä, jotka […]

Enpä muista, että aikoinaan Leijonakuningas tai Pocahontas olisivat olleet täynnä viidentoista minuutin action-kohtauksia. Niissä oli juoni ja se eteni ainakin jokseenkin loogisesti ja normaalin ihmisen tahtiin. Kävin katsomassa aikuistakin ihmistä liikuttavan Inside Outin. Kerrankin perinteinen, rauhallisten ihmisten elokuva. Käsitellään oikeita ja tärkeitä asioita eikä vaan lennellä suin päin kohti räjähteleviä pömpeleitä ja huudeta pää punaisena, […]