Ladataan...

Suussa maistuu edelleen aamukahvi, mutta silti tekisi mieli keittää uusi pannullinen. Istun sohvalla kone sylissä viltteihin hautautuneena. Poikaystävä soittaa suomalaisia klassikkobiisejä ja intoilee välillä minulle riffeistä, joista en ymmärrä mitään mutta hänen lapsenomainen innokkuus tarttuu ja saa hymyilemään.

Ikkunasta avautuu harmaa maisema, mutta se ei haittaa lainkaan. Joskus vapaapäivänä on ihan ok, ettei aurinko porota kirkkaalta taivaalta vaatien ulkoilemaan. Edessä olevan talon julkisivuremontti on vihdoin valmistunut ja on ihana katsella suloisen väristä seinää ja kauniita ristikkoikkunoita. Tässä asunnossa on niin hyvä olla, että toivon ettei meidän tarvitsisi koskaan muuttaa pois. 

Illalla pidän tyttöjen pokeri-illan meidän luona. Ostin Kallio kierrättää ryhmästä jonkin aikaa sitten chipit ja hold 'em ilta sai niin suurta kannatusta kaveripiirissä, että päätin ensin pitää naisten kesken harjoitusturnauksen. Edellisestä kerrasta on reippaasti yli kymmenen vuotta aikaa, joten pitänee kertailla vähän sääntöjä vielä ennen iltaa. 

Huomenna näemme pitkästä aikaa pienellä lukioporukalla aamiaisen merkeissä. Päätimme naapurissa asuvan ystäväni kanssa käydä hakemassa sitä varten Way bakerysta hapanjuurileipää heti kun se aukeaa. Tuo karhupuiston laidalla toimiva leipomon ja viinibaarin yhdistelmä on ihan mieletön. Olen käynyt kahdesti syömässä siellä tuota hapanjuurileipää, ja täytyy kyllä sanoa että se on varmasti yhtään liiottelematta parasta leipää mitä olen missään syönyt. 

Muuten ajattelin vain ottaa rennosti, nukkua pitkät yöunet, syödä hyvää kotiruokaa, käydä kävelyllä ja hengailla yöpuku päällä. Mitä suunnitelmia teillä on viikonlopulle?

Pictures: Sara Vanninen 

Ladataan...

Ladataan...

Kävin tänään aamulla ystäväni kanssa Ateneumissa katsomassa huomenna avautuvan Not Vitalin näyttelyn ennakkoon, ja voi kuinka siitä saikaan voimaa päivään. Not Vital on mielestäni jo nimenä mielenkiintoinen, sillä mikäli se olisi englantia, tarkoittaisi vapaasti käännettynä "ei elintärkeää".

Olen miettinyt lähiaikoina paljon taiteen merkitystä itselleni ja myös suuremmassa mittakaavassa yhteiskunnalle. Taiteen koulutusohjelmia on muun muassa lakkautettu juuri tällä perusteella - ihminen voi elää ilman taidettakin. 

Kun miettii, mitkä ovat ihmiselle niitä elintärkeitä asioita ja minkälaisilla ammateilla on esimerkiksi yhteiskunnan pyörittämisen kannalta tärkein rooli, ei varmasti taide tule ensimmäisenä mieleen. Jos kuitenkin miettii elämän nurjia puolia, niitä vaikeampia hetkiä, riipaisevia tunteita ja asioita joita on vaikea käsitellä, on taiteen merkitys järisyttävän suuri. 

En tiedä onko tämä introverteille jotenkin ominaisempi piirre, mutta usein tuntuu että taiteen kautta pääsee käsiksi sellaisiin ajatuksiin, tunteisiin ja tiloihin joihin on todella vaikea esimerkiksi keskustelulla päästä. Taide toimii sellaisella tiedostomattomalla alueella, joka on äärimmäisen mielenkiintoista ja ainakin itselleni todella merkittävä osa ihmisyyttä. Voisi jopa sanoa, että elintärkeä. 

Se antaa toivoa silloin kun sen luulee menettäneensä täysin, se inspiroi tavalla jota on vaikea selittää, se saa tuntemaan asioita, joita on välillä mahdoton pukea sanoiksi ja saa näkemään kauneutta kaiken rumuuden keskellä. 

Ja se on hurjaa, miten taide koskettaa joskus täysin selittämättömällä tavalla montaa ihmistä samaan aikaan. Muistan kuinka pari vuotta sitten Köpiksessä olimme näyttelyssä ystäväni kanssa ja yllättäen kummallakin tuli kyyneleet silmiin erään teoksen kohdalla. Onko tämä kaikki sitten elintärkeää vai ei? Itse en ainakaan haluaisi kuvitella maailmaa ilman minkäänlaista taidetta. 

Not Vital on alunperin tullut tunnetuksi kuvanveistäjänä ja installaatioistaan. Tämä huomenna aukeava näyttely koostuu kuitenkin hänen maalauksistaan. Huikeinta siinä on se, että Vital aloitti maalamisen vasta vuonna 2009 ollessaan jo 60-vuotias. Tämä todisti taas kerran sen, ettei koskaan ole liian myöhäistä millekään. 

 

Ladataan...

Pages