Ladataan...

Kävin tänään aamulla ystäväni kanssa Ateneumissa katsomassa huomenna avautuvan Not Vitalin näyttelyn ennakkoon, ja voi kuinka siitä saikaan voimaa päivään. Not Vital on mielestäni jo nimenä mielenkiintoinen, sillä mikäli se olisi englantia, tarkoittaisi vapaasti käännettynä "ei elintärkeää".

Olen miettinyt lähiaikoina paljon taiteen merkitystä itselleni ja myös suuremmassa mittakaavassa yhteiskunnalle. Taiteen koulutusohjelmia on muun muassa lakkautettu juuri tällä perusteella - ihminen voi elää ilman taidettakin. 

Kun miettii, mitkä ovat ihmiselle niitä elintärkeitä asioita ja minkälaisilla ammateilla on esimerkiksi yhteiskunnan pyörittämisen kannalta tärkein rooli, ei varmasti taide tule ensimmäisenä mieleen. Jos kuitenkin miettii elämän nurjia puolia, niitä vaikeampia hetkiä, riipaiseviä tunteita ja asioita joita on vaikea käsitellä, on taiteen merkitys järisyttävän suuri. 

En tiedä onko tämä introverteille jotenkin ominaisempi piirre, mutta usein tuntuu että taiteen kautta pääsee käsiksi sellaisiin ajatuksiin, tunteisiin ja tiloihin joihin on todella vaikea esimerkiksi keskustelulla päästä. Taide toimii sellaisella tiedostomattomalla alueella, joka on äärimmäisen mielenkiintoista ja ainakin itselleni todella merkittävä osa ihmisyyttä. Voisi jopa sanoa, että elintärkeä. 

Se antaa toivoa silloin kun sen luulee menettäneensä täysin, se inspiroi tavalla jota on vaikea selittää, se saa tuntemaan asioita, joita on välillä mahdoton pukea sanoiksi ja saa näkemään kauneutta kaiken rumuuden keskellä. 

Ja se on hurjaa, miten taide koskettaa joskus täysin selittämättömällä tavalla montaa ihmistä samaan aikaan. Muistan kuinka pari vuotta sitten Köpiksessä olimme näyttelyssä ystäväni kanssa ja yllättäen kummallakin tuli kyyneleet silmiin erään teoksen kohdalla. Onko tämä kaikki sitten elintärkeää vai ei? Itse en ainakaan haluaisi kuvitella maailmaa ilman minkäänlaista taidetta. 

Not Vital on alunperin tullut tunnetuksi kuvanveistäjänä ja installaatioistaan. Tämä huomenna aukeava näyttely koostuu kuitenkin hänen maalauksistaan. Huikeinta siinä on se, että Vital aloitti maalamisen vasta vuonna 2009 ollessaan jo 60-vuotias. Tämä todisti taas kerran sen, ettei koskaan ole liian myöhäistä millekään. 

 

Ladataan...

Ladataan...

Lähikaupan kassa on luullut kuukausikaupalla Mariannaa Anna Abreuksi,

Sara on ollut poliisikuulusteluissa varastettujen pizzojen takia,

minä olen auttanut ystävääni muuttamaan väärään asuntoon

ja monta muuta väitettä löytyy  tämän viikon Yksillä-jaksosta, jossa pelaamme Kuutamolla-peliä.

Idea tähän syntyi vanhasta tv-ohjelmasta, jota näytettiin joskus 2000-luvun alkupuolella. Tarkoituksena on siis esittää muille 3 väitettä, joista kaksi on totta ja yksi täyttä palturia. Toiset yrittävät kysymyksillään selvittää sen, mikä jutuista ei pidä paikkaansa. 

Olipahan muuten vaikeaa keksiä sellaisia tarinoita, mitä ei olisi vielä kertonut noille kahdelle ja varsinkaan sellaisia mitä kehtaisi sitten kertoa podcastissa tuntemattomille ihmisille. Löytyi sieltä kuitenkin muutama stoori joita en ollut vielä tullut kertoneeksi. 

Kuka onnistui valehtelussa parhaiten? Kuuntele jakso Suplasta! Olen muuten kuullut muutamilta, että Chromen kautta kuuntelevilla on ollut ongelmia jaksojen kanssa. Kyseessä on ilmeisesti jokin auto play asetuksen ongelma, johon en osaa sen parempia neuvoja antaa kuin kokeilemaan jollain toisella selaimella tai vaikkapa Suplan omalla sovelluksella. 

Toimiiko tällainen vähän rennompi peli-teema teidän mielestä vai kuunteletteko mielummin jotain painavampaa asiaa? 

Housut - Nelly (vanhat), Kengät - Ecco, Takki - Samsøe samsøe (saatu lahjaksi)

Ladataan...

Pages