Bloggaajan salaisuudet
Ajattelin jakaa nyt muutaman salaisuuden siitä, miten kaikki ei ole aina sitä miltä se täällä blogissa näyttää. Kuulostipa tämä dramaattisemmalta kuin onkaan. Mutta nyt niihin p a l j a s t u k s i i n …
Meillä ei ole marmoripöytää tai alustaa, vaikka sellainen silloin tällöin ruokakuvien alta pilkottaa. Kyseessä on itseasiassa lahjapaperi, jonka olen saanut noin vuosi sitten. Päätin säästää sen, sillä korkeakiiltoinen musta pöytä ei näytä ruokakuvissa hyvältä heijastavan pintansa ansiosta. Sen takia kuvaan usein tämän lahjapaperin päällä.
Kerran ”stailasin” aamupalakuvan pari viikkoa vanhalla Hesarilla. Pelkät aamiaisleipäni näyttivät niin orvoilta ilman mitään rekvisiittaa. Löytyi siitä vielä uutta luettavaakin.
Ajastan 99-prosenttisesti kaikki aamulla julkaistavat postaukset. Ystäväni ovat monesti ihmetelleet, mikäli olemme olleet pikkutunneille asti vaikka baarissa ja aamulla on jo kahdeksalta uusi postaus blogissa. Postaukseen menee kuitenkin aina muutama tunti aikaa kirjoittaessa, ja siihen vielä päälle kuvien editoiminen. Aamuseitsemän julkaisut olisivat siis täysin mahdottomia ilman ajastusmahdollisuutta.
Jos kirjoitan jostain syvällisemmästä aiheesta, teen sen melkein aina osissa. Saatan pitää sitä luonnoksissa jopa viikkoja ja jutella aiheesta ystävien kanssa saadakseni vähän erilaisia näkökulmia aiheeseen.
Kaikki asukuvat on täällä aina niitä, joita on oikeastikin ollut kyseisenä päivänä päällä. Treenikuvia ei sen sijaan lähes koskaan ole otettu oikeasti treenin keskellä. Jumppailen nimittäin yksin kotona, jossa on todella pimeää, eikä ylläri ylläri ketään ottamassa kuvaa. Tämän takia treenitrikoita on tullut vedeltyä jalkaan mitä oudoimmissa paikoissa.
Joskus joku kuva on muuten hyvä, mutta siihen on sattunut taustalle vaikka toinen ihminen tai ruma roskakori. Silloin editoin sen yleensä pois ja välillä ne ovat niin ronskeja poistoja, että on pakko kysyä poikaystävältä näkeekö se mitä kuvasta on poistettu.
Meikittömän tai muuten vain väsyneen naaman saa hyvin piilotettua aurinkolasien alle pilviselläkin ilmalla, varsinkin jos ne ovat näin isot kuin näissä kuvissa. On muutenkin paljon suurempi todennäköisyys onnistua kuvassa ilmeellä, kun ei haittaa vaikka silmät olisi kiinni. Kuvien onnistumisprosentti ilman aurinkolaseja on noin 5 prosenttia.
Joskus kuvaan ruokakuvat syömäpuikkojen kanssa ja tajuan heti syödessä että on ihan pakko hakea haarukka.
Joskus asuntomme on kuin pommin jäljiltä, mutta täytyy saada kuva jostain tietystä asiasta, kuten vaikka ruoasta, joten saatan siivota vain sen alueen mikä näkyy kuvassa.
Shirt & Trousers – Samsøe Samsøe, Shoes – Puma, Sunglasses – H&M, Jacket – Samsøe Samsøe
Pictures: Sara Vanninen