Elämän soittolista

sunglasses.jpg

Istuimme viime kesänä kahdeksan hengen maasturissa valmiina lähtemään viettämään kesän luultavasti kivointa viikonloppua. Suunta oli kohti Hankoa, josta meillä oli mökki vuokrattuna ja sen jälkeen kutsui Ruisrock. Musiikki soi kovalla, odotukset olivat korkealla, auto täynnä parhaita ystäviä ja kaikilla hymyt korvissa. ”Hei, laittakaa joku hyvä uusi biisi soimaan. Haluan tälle reissulle tunnusbiisin!”, kuului takapenkiltä poikaystäväni suusta. 

Hän halusi jonkun kappaleen, joka myöhemmin kuullessa muistuttaisi tästä viikonlopusta. 

En ollut tajunnut aiemmin, mutta poikaystäväni on tehnyt tätä aina. Hän tykästyy johonkin kappaleeseen ja soittaa sitä paljon tietyn aikakauden sisään. Myöhemmin kun kuulen jotain näistä kappaleista, tulee mieleeni asioita joita olen jo ehtinyt unohtamaan. Musiikin avulla pääsee ikäänkuin teleporttaamaan itsensä hetkeksi takaisin noihin hetkiin. 

Yhtenä päivänä istuimme autossa matkalla uuteen kohteeseen ja podcastini loppui kesken. Aloin selailla poikaystäväni musiikkikirjastoa ja törmäsin Cariboun kappaleisiin, joita en nimestä tunnistanut. Kuitenkin saman tien kun laitoin ne soimaan, palasin muistoissani New Yorkin asuntoomme ja siellä vietettyihin iltoihin. 

Samalla tavalla poikaystäväni musiikkivalinnat ovat toimineet viimeisen kuuden ja puolen vuoden aikana tietynlaisena elämämme soundtrackina. MGMT Kids tuo mieleen helteiset kesäillat Iso-Roobertinkadun asunnossa, Angus & Julia Stonen Big Jet Plane vie muistoissa Guadalajaraan ja Band Of Horses tulee aina muistuttamaan kesästä, jolloin aloimme seurustelemaan ja niistä suhteen maagisista ensiaskelista. Tämänkin reissun tunnuskappale alkaa olla selvillä ja se on Flic flacin remix The Lumineersin Stubborn love:sta.

Välillä on siis ihan hyväkin kuluttaa joitain kappaleita loppuun, vaikka silloin tällöin kitisenkin, että ”Ai taaaaas tää. Eikö voitais kuunnella jo jotain muuta..”. Ne nimittäin luovat muistoihimme ihan erityisiä lokeroita, jonne on mukava jälkikäteen kurkkailla. 

 

My boyfriend tends to listen some songs over and over again. Even though it’s kind of annoying sometimes, I love the fact that some songs reminds me of a certain era of our lives in a special way. 

DSC_0958.jpg

DSC_0966.jpg

Pictures: Me & Sara / Tickle Your Fancy

Kommentit (12)
  1. TÄÄÄÄÄH MITÄ!??!! Mä oon kans viime syksystä asti ollu kova podcastien suurkuluttaja, aamulenkillä kuluu joka arkipäivä 30-120 minuuttia kuuntelua. Ja juurikin soitossa ollut Kaarlen ja Jari Sarasvuon podcastit, käsittämätöntä! Ite kyllä kuuntelen jakso.fi:n kautta, mutta kuitenkin. Pitkillä, yksitoikkoisilla kävelylenkeillä erityisesti podcasteihin uppoutuu lähes flow-tilaan asti. Lisäksi ihmisen puhetta on jotenkin rauhoittavaa kuunnella ja monipuolinen aihepiiri pakottaa ajattelemaan kaavamaisen arkiajattelun ulkopuolelta. Tuli vaan mieleen, ootko jo kuunnellut inspirad.io:n lähetyksiä? Mikäli et, niin suosittelen erittäin lämpimästi. Jatka blogin suhteen samaan malliin, kehitystäsi ja elämänmyönteistä asennettasi on ilo seurata! 🙂

    1. Eikä?! En ole kuullut aiemmin, joten pitää ehdottomasti tsekata! Kiitos vinkistä. Podcastit on kyllä ihan parasta kävelylenkkiseuraa yksin kävellessä! 🙂

  2. Ööh, miks pitää väkisin kuunnella jotain biisiä vaan, jotta jäis mieleen? Eiks toi systeemi vähän niinku oo semmosta valmiiksi muistoissa elämistä?

    1. Eikai kukaan nyt kuuntele väkisin mitään biisejä? En oikein tajunnut kysymystä. Postauksen ideana oli se, että vaikka ihastuisi johonkin kappaleeseen niin paljon, että haluaa kuunnella sitä jatkuvalla soitolla ja sen takia biisiin lopulta kyllästyy, voi se jälkikäteen palauttaa ihan eri tavalla niiden muistojen pariin. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *