Epärealistinen kuva bloggaajista

Jonkin aikaa on ollut pinnalla blogimaailman tietynlainen kiilloiteltu kuva elämästä ja arjesta yleensä. Sosiaalinen media mahdollistaa kenelle tahansa sen, että jaat elämästäsi juuri sen pienen viipaleen, jonka haluat muiden sinusta tietävän. Kaikki meistä, joilla on Instagram tai Facebook, syyllistymme tähän vaikka se ei olisi tarkoituksellista. Tuntuu, että nykyään ihmisillä on kuitenkin sen verran medialukutaitoa, että he ymmärtävät suuren osan jäävän piiloon.

Vai ymmärtävätkö?

Huomaan nimittäin itsekin syyllistyneen tekemään oletuksia pelkän sosiaalisen median luoman kuvan takia. Olen joskus ajatellut, ettei Sara varmasti juo koskaan lasia viiniä vaan nauttii mielummin jonkun terveellisen vihreän smoothien. Alexan kotona on luultavasti aina siistiä, ja siellä ei röhnötetä milloinkaan likaisissa kollareissa sohvalla. Julian jokainen ruoka-annos on kuin suoraan jostain huippuravintolasta ja ne on aina kauniisti aseteltu tarjoille. Ja kaikkien bloggaajien kotona on aina siistiä, kukkia maljakossa, eikä sellainen arkinen kaaos jostain syystä vain tavoita heitä. Vaikka olen itsekin bloggaaja ja tiedän ettei nämä kliseet varmasti pidä paikkaansa, alitajuisesti silti luo jonkun epärealistisen kuvan henkilöistä somen kautta. 

Joku joskus sanoi että "sä Elisa onnistut aina kaikissa kuvissa", ja naurahdin että en kyllä tosiaankaan onnistu, että mistä ihmeestä hän on saanut tällaista päähänsä. No tietysti siitä, että saatan ottaa kymmenen epäonnistunutta itsestäni ja se yksi mikä onnistuu, päätyy blogiin. Sen takia tänään olisi vuorossa tällainen "tältä se olisi voinut näyttää"-postaus. Ensin realistinen versio päivän kuvauksista (näitä on aina muistikorttti täynnä) ja sen jälkeen kuvat jotka sieltä seasta valikoituisi postaukseen. Jos joskus ihmettelette, miksi tukka on usein edessä tai olen selkä kameraan kääntyneenä, voi syynä olla tällainen naamapäivä. 

Olisi muuten todella mielenkiintoista kuulla, millainen mielikuva teillä on minusta blogini perusteella? Joskus vauva-palstalla oli ketju jossa ihmiset imitoivat bloggaajien kirjoitustyyliä ja muiden piti arvata, kuka bloggaaja on kyseessä. Silloin räkätin ainakin ääneen ja tunnistin itseni kirjoituksesta. Sen mukaan tosin söin vain avokadoa, tein ihan hulluja treenejä ja join punaviiniä. 

 

I think we all create an image of ourselves in the social media, even if we aren't thinking that we would. We share only the little part, that we want others to know about. It hit me when someone said, that "you always look great in every photo that anyone takes from you" and I laughed, because it's not true. Most of the time my face looks super weird and funny or I have a terrible posture or something. Sometimes we have to take 100 photos, to get 4 good ones. Here ae some of my normal photo faces, and then the pictures that I would've chosen for a blog post. So, now you see what I actually look like :D

Ja alla olevat olisivat olleet ne, jotka päätyvät postaukseen. 

And here's the ones that I would've used in the post.

 

Kommentit

EricaK
EricaK

Tosi vaikea kysymys. Sun blogista huomaa mielestäni sen, miten blogi elää kirjoittajan mukana. Nykyinen Elisa istuskelee rannalla ja katselee kaukaisuuteen pohtien ja analysoiden ihmisiä ja elämää. Jossain vaiheessa Elisa harrasti pikatreenejä, ja teki jauhelihalla täytettyjä vihannesveneitä (miksi muistan tämän? :D). Oma medianlukutaitoni taitaa olla sen verran kunnossa, että tiedostan todellisuuden olevan eri kuin se mitä blogeista välittyy. Se vaan taitaa valitettavasti olla niin, että monilta tuo taito puuttuu ja koetaan ihan suotta kateutta. :)

Elisa Lepistö

Hahah vihannesveneet! Joo niinhän se tuntuu menevän mun blogissa. Ja jotenkin, vaikka elämä ei edes muuttuisi niin paljon, saattaa ne kirjoituksen kohteet muuttua. Tai että kyllä mä aina niitä pikatreenejä teen. Joskus vaan niistä ei tunnu merkitykselliseltä kirjoittaa. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun kuva susta on parantunut sen myötä kun oot lähtenyt reissuun. Nykyään ajattelen sun olevan fiksu ja pohdiskeleva tyyppi, kun ennen ajattelin sun olevan paljon pinnallisempi (lähinnä asukuvien takia, ne antaa mulle heti bloggaajasta tosi pinnallisen kuvan!). Sä kirjotat tosi aidosti, joten koen että et oo sellanen pintaliitäjä kuin mitä koen että monet muut bloggaajat on! Mua kyllä vähän pelottaa katoaa mun mielenkiinto sun blogiin sitten kun palaat suomeen, kun kuvat ei enää ookaan matkakuvia ja varmasti tulee enemmän niitä (mun mielestä tylsiä) asukuvia. Mutta toisaalta luin sun blogia jo pitkään ennen kun lähitte reissuun, eli en näe syytä miksi yhtäkkiä mielenkiintoni katoaisi.

Elisa Lepistö

Ymmärrän hyvin sun pointin! Pelkkien kuvien avulla voi tulla erilainen kuva, vaikka jutut pysyvätkin samana. Itse oon innoissani paluusta, kun tuntuu että blogissa pääsee tekemään taas monipuolisempia juttuja, kuten nyt esimerkiksi reseptejä. Ja sellaisia arkifiilistelyjuttuja :) mutta kuvien suhteen tää reissaaminen on kyllä aika kivaa hommaa! Onneks nekään ei lopu mihinkään, vaan kaipuu ulkomaille iskee varmaan pian uudestaan. 

Vierailija (Ei varmistettu) http://islakahdenkesken.blogspot.fi/2016/03/pahan-puhuminen.html

-Mahtava asenne!

Nila (Ei varmistettu)

Tää oli kyllä tosi hyvä postaus, sillä itsellenikin on muodostunut samanlaisia käsityksiä ja ajatuksia tietyistä bloggareista, kuten juuri Sarasta tai Alexasta :D ja nämä mielukuvat varmasti tulevat juuri siitä, mitä he haluavat itsestään näyttää kuviensa ja tekstien kautta. Tästä sitten itse vetää ajatuksia, että on jotenkin "huonompi tai laskempi" kuin vaikka joku Alexa, jonka asunto on aina prikuleen siisti tai Sara, jota ei nähdä juuri koskaan minkään viinilasillisen kanssa. Sinusta minulle on muodostunut urheileva, terveellisiä elämäntapoja noudattava bloggari, jota myöskin nähdään hyvin harvoin minkään epäterveellisen ruuan tai juoman äärellä. Mutta olet kuitenkin innostava, inspiroiva sekä rohkea. Myöskin nykyisistä, syvällisimmistä postauksista olen saanut kuvan, että olet tunteikas ihminen, taiteilija sekä pohtija. Nämä ovat välittyneet juurikin tekstisi perusteella ja nämä puolet on ollut hienoa huomata :) mutta myös noi rennommat puolet, esimerkiksi herkuttelut ja muut hieman epäterveellisemmät elämäntavat olisi kiva nähdä, sillä kohta tuntuu ettei kukaan enää harrasta niitä missään muodossa..

Elisa Lepistö

Voi ihanasti sanottu! <3 Ja ihan hyvä toi että rennompi puolikin saisi näkyä. Täällä on vedetty viimeinen viikko pelkkää pastaa tai pitsaa lähes jokaisella aterialla ja muutamat nutellajuustokakut jälkkäriksi :D Mutta niistä tulee harvemmin täällä kirjoitettua. Eikä se ole mitään tietoista imagon rakennusta multa, vaan jotenkin ehkä ne epäterveellisemmät jutut ei oo niitä mihin haluan lukijoita kannustaa, niin niistä ei tuu puhuttua. Mutta siitä saattaa jäädä sellainen mielikuva ettei ne olisi ollenkaan osa mun elämää. Mikä ei tosiaan pidä paikkaansa. Kiitos ihanasta kommentista!

Lina-Maria (Ei varmistettu)

Haaaah! Tällasia postauksia voisi blogeissa nähdä enemmänkin. Miten olisi kerran kuukaudessa joku kuukauden kootut "Näin se oikeasti meni, mutta tältä se blogissa näytti" vertaileva kuvakooste? :')

Mutta tää on kyllä totta. Toisaalta, se mitä me postaamme someen niin eikö se ole myös kuva, jonka haluamme itsestämme luoda? Joten ihan ymmärrettävää, että monet nielevät antamamme kuvan pureskelematta. On vaikeaa nähdä uutta puolta ihmisestä, jos hän ei sitä koskaan näytä. Ja sitte toisaalta taas juurikin se mitä muille näytetään voi kertoa ihan hirvittävän paljon siitä, mitä ei näytetä. Tätä analysointia tulee nykyään itse harrastettua tosi paljon. :D

Mutta minkälainen kuva susta tulee blogisi välityksellä? Mulla on sellanen kuva, että olet tosi pohdiskeleva, seesteinen ja viisas. Herkkä, muut huomioon ottava ja tosi luova. Välillä tulee mietittyä, että panikoitko tai stressaatko yhtään mistään, koetko ollenkaan mental break downeja. :D Esimerkiksi sun postaus ikäkriisistä; mainitsit alkuun potevasi ikäkriisiä, mutta loppujen lopuksi teksti olikin tosi fiksu ja rauhallinen eikä siitä tullut yhtään sellaista kuvaa, että panikoisit asiaa ollenkaan. Mietiskelin tätä jälkeen päin ja tajusin, että varmaankin oot ennen tekstin kirjoittamista panikoinut henkisesti ja varmaan jutellut asiasta poikaystäväsi kanssa ja tekstannut kavereillesi. Ja kun lopulta kirjoitat tekstin, olet ehkä rauhoittunut ja kirjoittaminen itsessään voi olla tosi terapeuttista, ja näin ollen osaat lähestyä asiaa paljon realistisemmin ja järkevämmin, joten blogiin välittyy todella levollinen fiilis. Haha, olenko analysoinut jokseenkin oikeaan suuntaan vai etkö vaan tosiaan koskaan repeä henkseleistäsi? :D

Elisa Lepistö

Eikä! Tää tuli ihan yllätyksenä, vaikka nyt kun asiaa mietin niin ymmärrän hyvin että voi tulla tosi seesteinen kuva tekstien perusteella. Oon nimittäin aika ailahtelevainen omien tunteiden kanssa, joku huono fiilis saattaa iskeä pyörremyrskyn lailla, mutta yleensä menee yhtä nopeasti myös pois. Pääsen jotenkin yli tosi nopeasti yleensä huonoista tunnetiloista, mutta ne saattaa tulla tosi voimakkaina ja osoitan ne myös heti. Jos alkaisin niiden vallassa kirjoittelemaan blogitekstiä, voisi jälki olla vähän erilaista ;D 

Nykyään tiedostan, että raivon vallassa ei kannata tehdä mitääään. Ei alkaa ratkoa riitoja tai miettimään ratkaisuja. Silloin oma arviointikyky on nimittäin aivan hukassa. Silloin kun vielä poltin, oli "hermorööki" asia josta oli vaikein luopua lopettaessani tupakoinnin. Joku sanoi kuitenkin, että saman rauhoittumisen saa silläkin että menee yksin ulos ja vetää muutaman kerran syvään henkeä. Ja niinhän se on! 

Mutta on tossa totuuden perää paljon tuossa anlyysissä. En nimittäin hirveän usein panikoi, sillä jotenkin haluan luottaa aina siihen että elämä kantaa. Oon sillä tavalla melko huoleton monien asioiden suhteen. Mutta toki joskus tulee päiviä, jolloin tuntuu että kaikki pelottaa ja ahdistaa. Ja kyllä, mental break downeja tulee myös täällä!

Ja haha hyvä idea, että toisi vähän sitä realisimia useammin tänne blogin puolelle. Kerran kuussa joku tällainen postaus olisi hauska :D 

Mia K.
Voi taivas

No, suoraan kysymykseen suora vastaus :)

Sain "kuvan" että elät/liihottelet paikasta toiseen eteerisen kauniina, ja kaikki vain tapahtuu ns hyvin. Ja elät jossain pumpulikuplassa ☆ Vaikkakin, tiedän että on muutakin arkielämää! Tää oli kyllä aivan huippupostaus! Kiitos! Jännää on tuo meidän ihmismielemme, että sitä helposti sortuu kuvittelemaan toisen elämän niin helpon oloiseksi etc. Vaikka takuulla todellisuus on mitä on. Mutta, sitten taas tällaiset inhimillisyyspostaukset saavat aikaan syvempää todellisuutta. 

Oot kyllä huippu :)

Elisa Lepistö

Voiei! :D Nyt tulee ihan sellainen olo että oon huijannut kaikkia! Totuuus paljastuuu... :D

Nyt tiedät minkänäköisenä oikeasti liihottelen täällä, välillä tosiaan vähän vaaleanpunaiset lasit päässä jalat irti maasta :D 

Pitää tehdä useammin tällaisia todellisuus vs. blogielämä postauksia :) 

Ja kiitos, niin sinäkin!

kuttii (Ei varmistettu)

tää oli hauska postaus! kävin just tänään katsomassa sen onnenonkija leffan ja katsoessa tuli pari kertaa mieleen, että kuinkahan bloggarit itse ovat vastaanottaneet leffan, kun aikamoista stereotypia liioittelua oli kyllä koko homma. Mietin myös sitä, että aikamoiseen saumaan julkaisivat ko. leffan, kun tässä on tosiaan jo jonkin aikaa saanut seurata mediassa keskustelua koskien bloggaamista, onko oikeata työtä jne, voi olla että leffan myötä keskustelu aiheesta lisääntyy vielä...
Itse tajusin joskus parisen vuotta sitten sen, että kuinka vääristyneen kuvan some-kanavat voivat antaa ihmisestä, ja silloin pitikin ottaa breikkiä kaikesta, lopetin suunnilleen jokaisen blogin seuraamisen ja instassa seurasin vain tuttuja, iski jotenkin totaalikyllästyminen ja tuli korvista ulos kaikki. Nyt taas osaa onneksi katsella muiden tilejä ja kuvia tietty filtteri silmillä, ymmärtää että taustalla tapahtuu aika paljon sellaista mistä ei tiedä.
ja kuva susta blogin perusteella? hmm, ensimmäisenä tulee mieleen, että itsensä tunteva mutta itsestään kuitenkin koko ajan uutta oppiva, eloisa, innokas, kiinnostunut asioista ympärillään, hetkessä eläjä ja kaunis sillälailla kaikin puolin. ja heh lisäksi tyyppi kenen kanssa ois ihan super mukava päästä juttelemaan kasvotusten, ois kiva tietää millaset vibat susta tulee samassa tilassa ollessa! :D

ja ihan mahtavaa muuten, että kirjoittelet nykyään näin usein ja erilaisia tekstejä, mukavaa vaihtelua :)

Elisa Lepistö

Ai vitsi mä haluan nähdä sen :D Toi on myös hyvä ottaa etäisyyttä sillon kun some tuotta enemmän pahaa oloa kuin hyvää. Kiva että oot kuitenkin palannut somen pariin :) Ja voi vitsit miten ihana kuva sulla on musta <3 <3 ehkä me vielä joku päivä törmätään! 

Kiitos kun luet!

sallalainen (Ei varmistettu)

Hei Elisa! En ole varmaan koskaan kommentoinut, mutta luen sillon tällöin blogiasi ja nyt on kyllä oivallinen hetki kiittää. Olen saanut sinusta todella positiivisen ja elämänmyönteisen kuvan. Vaikutat itsevarmalta ja vahvalta naiselta, joka ei pelkää tehdä unelmistaan totta. Eilen illalla nukkumaan käydessä pohdin sitä tekemääsi unelmakarttaa tai mikä nyt olisi sopiva sana. Mietin että minun tulisi askarrella samanlainen. Olet rehellisesti sanottuna inspiraation lähde. En voi liian usein lukea blogiasi, mutta toinen teksti joka on pyörinyt viime päivinä päässäni, oli tämä "minä olen surullinen" vs "minulla on surullinen olo". Olet hyvin viisas nainen. Sanoin etten voi lukea blogia liian usein, koska sulateltavia ajatuksia herää joka kerta. Kuten sanoit somessa voi antaa millaisen kuvan tahtoo. Sinusta saa tehokkaan ja onnellisen kuvan. Olet niin rohkea ja aito. Oma mieleni taistelee tällä hetkellä synkkyyttä vastaan, mutta jahka paranen ja jaksan taas, haluan ottaa sinusta mallia. Kiitos!

Elisa Lepistö

Aivan ihanasti sanottu! Kiitos hurjan paljon! Tulen niin onnelliseksi kun kuulen, että tekstini saavat lukijat ajattelemaan jotain vähän syvemmin. Tee ihmeessä aarrekartta! Se on ihan käsittämättömän tehokas :) Ja ihana kuulla että saat inspiraatiota täältä, vaikka mieli taisteleekin synkkyyttä vastaan <3 ihanaa kevään jatkoa!

annamarieo (Ei varmistettu) http://annamariesblogg.blogspot.fi/

Vaikka onkin vanha postaus mutta luin sen vasta eilen illalla ja oli pakko tulla takaisin vielä kommentoimaan. Pidän blogistasi nimenomaan siksi että koen sen olevan vähän erilainen, "massasta" erottuva. Jotenkin itse kyllästyn kun näen samoja vaatteita, laukkuja, smoothieita ja tulppaani asetelmia monessa blogissa. Jotenkin se ei vaan tuo minulle mitään uutta. Niistä huippubloggajista on tullut niin massatuotteita, vaikka niitä onkin kiva seurata aina silloin tällöin. Mutta vähän samanlailla koen, miten selitit että itse kyllästyt Instassa samanlaisiin editorial kuviin, niin sama pätee mulla myös blogeihin. Tykkään sun blogista koska persoonallisuutesi paistaa jotenkin luonnollisesti läpi joten tuntuu kun lukisi jonkun hyvän ystävän mietteitä :) Jotenkin sulla on vaan oma tyyli! :)

Kommentoi