INTROVERSIOSTA

Viime päivät ovat olleet niin hektisiä, että tänä aamuna epäilin saaneeni vatsahaavan. Joka päivä on aamusta iltaan ohjelmaa, ja sitä yrittää siinä sivussa vielä treenata ja nähdä ystäviä ja perhettä mahdollisimman paljon ennen kuin lähtö koittaa ensi viikolla. Samalla kuitenkin pitäisi olla kotona pakkaamassa tavaroita ja hoitamassa käytännön asioita. Yhtälö kuulostaa melko mahdottomalta, ja siltä se on alkanut tuntuakin.
 
Vaikka rakastan ihmisten kanssa oloa ja viihdyn suuressakin porukassa, on sen jälkeen aina sellainen olo, että täytyy saada akut ladattua ihan omissa oloissa. Nyt sitä latausta ei ole ehtinyt tehdä, eikä tässä vaiheessa voi vain jäädä kotiin hengailemaan kun kaikille päiville on jo monta bookattua juttua.
 
Vei aikaa ymmärtää, että minusta löytyy paljon introvertin piirteitä. Jotenkin olin aina mieltänyt sen sellaiseksi asiaksi, ettei viihdy lainkaan ihmisten seurassa tai pysyttelee hiljaa sivummalla. Vaikka oikeastaan juuri se, että viihdyn hyvin myös itsekseni ja joskus haluan olla vain yksin ajatuksieni kanssa ja kerätä energiaa, viestii introversiosta. Kävin tekemässä myös täällä testin, jossa voi katsoa onko introvertti. Sain yllättävänkin varman tuloksen 16/20, jonka mukaan tosiaan olen introvertti. 
 
On kestänyt myös kauan tajuta, että suuri osa ihmisistä on ekstroverttejä. Kaikki eivät suinkaan nauti yksinolosta tai edes välttämättä tarvi pidempiä kausia ilman muita ihmisiä. Elämme myös sellaisessa maailmassa, jossa supersosiaalisuus nähdään yleensä vahvuutena ja sen takia saattaa aika ajoin tuntea itsensä vähän kummajaiseksi, jos haluaa valita iltatilaisuuden sijaan koti-illan peiton alla kirja kourassa. Introversiossa on kuitenkin paljon hyviä puolia. 
 
”Käytökseltään introvertit suuntautuvat sisäänpäin. Heille heidän sisäinen maailmansa on ulkoista maailmaa selvästi tärkeämpi. Carl Jungin mukaan introvertti kuluttaa psyykkistä energiaa kanssakäymisessä ihmisten kanssa ja latautuu olemalla yksin mietiskellen. Introvertit yleensä nauttivat aktiviteeteista, joita voi tehdä yksin omassa rauhassa, kuten lukemisesta, kirjoittamisesta, tietokoneista tai luonnossa liikkumisesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö introverteilla olisi ystäviä. Heillä on yleensä vain muutamia todella hyviä ystäviä, joiden kanssa voi jakaa ideoita ja keskustella asioista todella syvällisesti. Introvertit menestyvät yleensä hyvin ammateissa, jotka vaativat paljon ajattelutyötä ja pohdiskelua, ja joissa on vähemmän tiimityöskentelyä, esim. tiedemiehinä, taiteilijoina, kirjailijoina ja insinööreinä.” Lähde
 
Vaikka olen tiedostanut jo useamman vuoden ajan tarvitsevani yksinoloa, on silti vaikea muistaa ottaa sitä omaa aikaa silloin kun on kaikkea kivaa paljon tiedossa. Tuntuu ajatuksen tasolla niin hölmöltä jäädä jostain pois vain sen takia, että voi istuskella yksin kotona. Haluan kuitenkin käyttää nyt kaiken ajan ystävien kanssa olemiseen, jonka takia viimeiset päivät mennään nyt vähän pienemmällä akun latauksella. Väsyneenä, mutta onnellisena. 
 
Löytyykö lukijoista muita introverttejä?

Kengät- Adidas, Farkut – Lindex, Tekoturkki – Urban Outfitters (vanha)

Kuvat: Sara / Tickle your fancy

Kommentit (21)
  1. Sama juttu täällä! Koen itse hyväksyneeni asian suht hyvin, mutta silti jotenkin se ”yksin möllöttelystä” nauttiminen tuntuu aika usein väärältä tai aiheuttaa huonoa omatuntoa. Tai että on jotenkin huonompi kuin muut, johtuen varmaan just siitä että yleinen mielipide taitaa kuitenkin olla se, että mitä suulaampi ja sosiaalisempi, sitä parempi ja tehokkaampi tyyppi 😀 Ja aina sitä yrittää olla sosiaalisempi kuin luonnostaan on. En kyllä tiedä onko siitä kuitenkaan haittaa, kunhan saa tosissaan latailla itekseen tarpeeksi. Harvemmin kuitenkaan harmittaa, jos on viettänyt aikaa seurassa vaikka eka on valmiiksi väsyneenä ajatellut, että saispa vaan mennä kotiin. Kuulostaapa masentavalta, mutta kai tää on sitten tätä introvertin ajatusmaailmaa 😀

  2. Heippa. Ihan sama tapaus. Olin vuosia tehnyt testejä yms ja olin aina varma että olin extrovertti, kun sellaiseksi kaverinikin minua aina kuvailivat. Sitten tein vasta kunnollisen luonnetestin jossa minulle tuli INFP, ja olin ihan hämilläni että enhän nyt minä… tästä on nyt pari vuotta. Oikeastaan olen todellakin introvertti, mutta tosiaan olin itse aina ymmärtänyt sen todella väärin ja hyvin negatiivisessa mielessä. Luin yhdestä todella mielenkiintoisesta kirjasta, että introvertin ja extrovertin ero on se, että introvertit antavat omaa energiaansa muille, ja väsyvät siksi etenkin porukassa olemisen jälkeen, kun taas extrovertit saavat lisää ja lisää energiaa muista, jonka johdosta heille sosiaalisuus merkitsee tavallaan eri asiaa. Ja toinen ero on kai se, minkä vanhetessa on huomannut, että introverttinä sitä ehkä nuorempana yritti paljon enemmän, jopa niinkin paljon, että ajatteli sen sosiaalisuuden olevan ihan luonnollista. Nyt vanhemmalla iällä kun ei tarvitse niin välittää muiden mielipiteistä, sitä on alkanut huomata, että omaa energiaa ei jaksa samalla lailla antaa tuntemattomassa porukassa kaikille 20 ihmisille, jos ei siltä tunnu. 🙂 Olen myöskin sitä mieltä, että ongelmana on se, että on olemassa sosiaalisesti älykkäitä ja vähemmän älykkäitä, ja nämähän eivät ole suorassa yhteydessä introverttiyteen tai extroverttiyteen. Eli voi olla sosiaalisesti lahjakas introvertti tai vastaavasti sosiaalisesti vähemmän lahjakas extrovertti. 🙂 Mutta nää on monimutkaisia asioita… Ja mielenkiintoisia! Kiitos taas kivasta tekstistä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *