Mental Health Monday: Ota vastuu
Kun mietin elämääni taakse päin, on helppo nähdä syitä ja seurauksia, sattumina näyttäytyviä tapahtumia, jotka kohtalon tapaan ovat johonkin tuuppineet. Mietin monesti myös, kuinka eri tavoin oman tarinani voisi kertoa. Uskon että joka ikisen elämästä löytyy haasteita, synkkiä ajanjaksoja, kiusaamista ja henkisesti rankkoja tapahtumia. Yhtä lailla löytyy myös mahdollisuuksia, hetkiä nousta kaiken yläpuolelle, rohkeutta ja halua ottaa elämä hallintaan.
Teini-iässä koin ajanjakson, jolloin annoin vastuun omasta onnellisuudesta jollekin muulle. Olin henkisesti niin rikki, että löysin ympäriltäni monia syypäitä omaan huonoon olooni. Luovuin tavallaan vallasta ja ajattelin että on muiden tehtävä minut sieltä kuopasta nostaa, hehän minut sinne olivat tuupanneetkin. Näin itseni aina uhrina jokaisessa tilanteessa, enkä osannut ottaa vastuuta elämästäni. Odottelin jotain uljasta prinssiä, joka tulisi ja nostaisi minut sieltä. Kerroin itselleni melko synkkää tarinaa kohtalostani.
Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että itsestä pitää ottaa vastuu, oli lähtökohdat mitkä tahansa. Uljas prinssi saattaa tulla ja nostaa sinut kerran, mutta paljon tärkeämpää on oppia itse nousemaan kerta toisensa jälkeen takaisin pystyyn. Suuretkaan haasteet eivät tunnu enää pelottavilta, sillä tiedät että kaiken mennessä mönkään, et enää luovuta vaan keksit jonkun toisen keinon päästä tavoitteeseen.
Se nyt vain on fakta, että kaikilla ei ole samat lähtökohdat elämään, edes Suomessa. Sen sijaan mahdollisuuksia on sitäkin enemmän. Jollain muulla tie voi olla miljoona kertaa suorempi ja loivempi kuin toisella, mutta jos perille on päästävä, on se mahdollista myös eri lähtökohdista.
Itsesääli on melko vaarallista tulevaisuuden kannalta, ja siihen on helppo jumiutua rypemään. Toinen vaihtoehto on hyväksyä tosiasiat, kääriä hihat ja ryhtyä hommiin valoisamman tulevaisuuden toivossa. Karvani nousevat aina pystyyn kun suomalaiset valittavat esimerkiksi huonosta kouluruoasta, opintotuen vähyydestä tai terveyskeskuksien huonoista palveluista.
Mielipiteitä saa toki aina olla, mutta minusta tämä kuulostaa kiittämättömältä. Missä tahansa muualla kun kertoo, että täällä on ylipäätään mahdollista opiskella ilmaiseksi, eivät ihmiset meinaa uskoa koko ajatusta. Sen lisäksi meille maksetaan siitä, että opiskelemme. Se menee melkein jo omankin ymmärryksen yli. Itse tein töitä koko opiskelun ajan, sillä en halunnut esimerkiksi asua opiskelija-asunnossa. Mielestäni elättämiseni ei ole valtion tehtävä, mutta on hienoa että he ketkä haluavat keskittyä pelkästään opintoihin, pystyvät sen tekemään.
Aina on toki myös poikkeustapauksia, jossa valtion tulisi tukea enemmän yksilöitä. Harmittaa ehkä juurikin sen takia, että ihan tavalliset jampat harmittelevat tällaisia asioita. Siinä tulee luoneeksi sellaista valheellista todellisuutta, jossa odottaa kaiken tapahtuvan ikään kuin itsestään. Vaaditaan asioita ilman, että niiden eteen olisi valmis tekemään mitään.
Pictures: Me & Sara Vanninen