Mental Health Monday: Ota vastuu

 

DSC_5818-2.jpg

Kun mietin elämääni taakse päin, on helppo nähdä syitä ja seurauksia, sattumina näyttäytyviä tapahtumia, jotka kohtalon tapaan ovat johonkin tuuppineet. Mietin monesti myös, kuinka eri tavoin oman tarinani voisi kertoa. Uskon että joka ikisen elämästä löytyy haasteita, synkkiä ajanjaksoja, kiusaamista ja henkisesti rankkoja tapahtumia. Yhtä lailla löytyy myös mahdollisuuksia, hetkiä nousta kaiken yläpuolelle, rohkeutta ja halua ottaa elämä hallintaan. 

Teini-iässä koin ajanjakson, jolloin annoin vastuun omasta onnellisuudesta jollekin muulle. Olin henkisesti niin rikki, että löysin ympäriltäni monia syypäitä omaan huonoon olooni. Luovuin tavallaan vallasta ja ajattelin että on muiden tehtävä minut sieltä kuopasta nostaa, hehän minut sinne olivat tuupanneetkin. Näin itseni aina uhrina jokaisessa tilanteessa, enkä osannut ottaa vastuuta elämästäni. Odottelin jotain uljasta prinssiä, joka tulisi ja nostaisi minut sieltä. Kerroin itselleni melko synkkää tarinaa kohtalostani. 

Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että itsestä pitää ottaa vastuu, oli lähtökohdat mitkä tahansa. Uljas prinssi saattaa tulla ja nostaa sinut kerran, mutta paljon tärkeämpää on oppia itse nousemaan kerta toisensa jälkeen takaisin pystyyn. Suuretkaan haasteet eivät tunnu enää pelottavilta, sillä tiedät että kaiken mennessä mönkään, et enää luovuta vaan keksit jonkun toisen keinon päästä tavoitteeseen. 

Se nyt vain on fakta, että kaikilla ei ole samat lähtökohdat elämään, edes Suomessa. Sen sijaan mahdollisuuksia on sitäkin enemmän. Jollain muulla tie voi olla miljoona kertaa suorempi ja loivempi kuin toisella, mutta jos perille on päästävä, on se mahdollista myös eri lähtökohdista. 

Itsesääli on melko vaarallista tulevaisuuden kannalta, ja siihen on helppo jumiutua rypemään. Toinen vaihtoehto on hyväksyä tosiasiat, kääriä hihat ja ryhtyä hommiin valoisamman tulevaisuuden toivossa. Karvani nousevat aina pystyyn kun suomalaiset valittavat esimerkiksi huonosta kouluruoasta, opintotuen vähyydestä tai terveyskeskuksien huonoista palveluista. 

Mielipiteitä saa toki aina olla, mutta minusta tämä kuulostaa kiittämättömältä. Missä tahansa muualla kun kertoo, että täällä on ylipäätään mahdollista opiskella ilmaiseksi, eivät ihmiset meinaa uskoa koko ajatusta. Sen lisäksi meille maksetaan siitä, että opiskelemme. Se menee melkein jo omankin ymmärryksen yli. Itse tein töitä koko opiskelun ajan, sillä en halunnut esimerkiksi asua opiskelija-asunnossa. Mielestäni elättämiseni ei ole valtion tehtävä, mutta on hienoa että he ketkä haluavat keskittyä pelkästään opintoihin, pystyvät sen tekemään.

Aina on toki myös poikkeustapauksia, jossa valtion tulisi tukea enemmän yksilöitä. Harmittaa ehkä juurikin sen takia, että ihan tavalliset jampat harmittelevat tällaisia asioita. Siinä tulee luoneeksi sellaista valheellista todellisuutta, jossa odottaa kaiken tapahtuvan ikään kuin itsestään. Vaaditaan asioita ilman, että niiden eteen olisi valmis tekemään mitään. 

 

DSC_9767-2.jpg

DSC_5820.jpg

DSC_9778-2.jpg

DSC_5822.jpg

 

 

 

Pictures: Me & Sara Vanninen

Kommentit (48)
  1. ” Karvani nousevat aina pystyyn kun suomalaiset valittavat esimerkiksi huonosta kouluruoasta, opintotuen vähyydestä tai terveyskeskuksien huonoista palveluista. ”

    – Vaikka Suomessa on asiat paremmin kuin monessa muussa maassa, saa silti olla tyytymätön, esimerkiksi opintotuen pienuuteen

    ”Saa toki olla tyytymätön vaikka mihin, en alakaan sitä sanelemaan”

    En tiedä näetkö itse ristiriitaa tekstisi ja tekstisi puolustelun välillä. Tekstissä sanot aivan selkeästi, että koska muualla on kaikki huonosti, me emme saa valittaa täällä mistään koska meillä on kaikki hyvin. Vaikka Suomi on hyvä maa verrattuna maihin jossa sosiaalitukea ei ole, ei se tarkoita että maa on täysin valmis ja ei tarvitse enää mitään muutosta mihinkään suuntaan. Aina me voidaan koittaa vaikuttaa yhteiskunnan asioihin ja suhtautua moniin asioihin kriittisesti ilman että se on valittamista, ja ilman että tajuaisimme yhtään mitä muualla maailmassa tapahtuu. On täällä muutkin matkustelleet Suomen ulkopuolella 🙂

    1. Kukin tyylillään 😀 Jos mun karvat nousee pystyyn, ei se tarkoita sitä etteikö joku saisi siitä harmistua. Mun mielestä mielipideasioista on ehkä vähän turha väitellä. Mun mielestä on super hienoa että meillä tuetaan opiskelua, piste. Jos jonkun mielestä se ei ole, se on aivan yhtä fine. 

      1. voima-Milla
        19.1.2017, 11:37

        Eikö juuri mielipideasioistakin voi keskustella, ja itse asiassa se juuri on pointtikin, että keskustelemalla voi kyseenalaistaa omiakin mielipiteitä ja olla valmis muuttamaankin niitä… Täällä on tosi hyvää keskustelua mielestäni aiheesta ja postauksesi herättämistä ajatuksista (ja tunteista). Puolustelet koko ajan omaa mielipidettäsi/tekstiäsi, mutta miksi kirjoitat tällaisia tekstejä, jos et ole valmis pohdiskelemaan ja kyseenalaistamaan myös omia ajatuksia?
        Itse vierailen muiden blogeissa myös juurikin siitä mielenkiinnosta, että on avartavaa yrittää ymmärtää myös muiden mielipiteitä ja näkemyksiä eri aiheista ja elämästä ylipäätänsä. Ei kukaan meistä näissä asioissa ole sen enempää oikeassa kuin toiset, vaan yhtä tyhmiä tai viisaita ollaan kaikki 😀
        Plus lisäksi bloggaajilla, joilla on paljon (?) lukijoita, on sen myötä tavallaan myös vastuuta… Vastuuta miettiä, mistä aiheista ja miten kirjoittaa, ja vähintäänkin jos uskaltautuu kirjoittamaan vaikeista aiheista, niin syventyä saamaansa palautteeseen… Koska ei kenenkään mielipide ole sen arvokkaampi kuin toisten 🙂

      2. Jos haluaisit oikeasti kirjoittaa kiitollisuuden hyvää tekevästä voimasta, kirjoittaisit siitä, mistä kaikesta itse olet omassa elämässäsi kiitollinen, mitä kaikkea olet itse saanut ilmaiseksi tai minkä kaiken eteen sinulla on ollut voimavaroja työskennellä. Et kirjoittaisi siitä, kuinka sinua ärsyttää muiden kiittämättömyys. Voisit ärsyyntymisen sijaan pyrkiä itse olemaan kiitollinen, että osaat olla kiitollinen niistä asioista, mitä joku toinen ei edes näe. Minusta kirjoituksesi oli enemmän hedelmätöntä valittamista (muiden valituksesta) kuin voimaannuttavaa kiitollisuusharjoitusta. En myöskään usko, että kärsimys (tai matkailu) välttämättä mitenkään jalostaa ihmistä. Oman etuoikeutuksensa voi kyllä ymmärtää, vaikkei olisi vastoinkäymisiä juuri kohdannut, toisaalta köyhyys ei suojele omanonnensaseppäurpoudelta.

        1. Arvostan mielipidettäsi. Noita mainitsemisia tekstejä on tullut kirjoitettua tosi monta 🙂 Ja minäkin olen vain ihminen. Joskus muakin ärsyttää. Silloin tulee kirjoitettua hedelmättömiä valituksia hyväosaisten kitinästä. Veikkaan että monilla on mennyt herne nenään sen takia, että en ole osannut jäsennellä ajatuksia vain oikein. Sen takia kommentit saattaa kuulostaa oman tekstin puolustamiselta ja samojen asioiden toistamiselta. 

          Ja kyllä, ymmärrän oman etuoikeuteni varsin hyvin. Sen takia kirjoitinkin että Suomessa valitettavasti kaikki ei lähde samoista lähtökohdista ja monilla on helpompi tehdä joitain asioita. Puhuinkin heille, jotka ovat hyväosaisia eivätkä sitä edes tajua. En puhunut heille, ketkä extraresursseja tarvitsevat. Eikä mun mielestä kaikkien tekstien tarvitsekaan olla voimaannuttavaa kiitollisuusharjoitusta 😀 

          Omaa ajatusmaailmaa tämä keskustelu on ainakin avartanut. Toivottavasti myös jonkun muun!

          1. voima-Milla
            19.1.2017, 18:33

            Ihan tajuttoman mielenkiintoinen aihe ja musta hyviä argumenttejä puoleen jos toiseenkin – just tällaisia aiheita tykkään itsekin pohtia. Kirjotin aiheesta omaankin blogiin, tosin myös vähän laajemmasta näkökulmasta (tässä kommentoinnissahan moni tarttui nimenomaan tuohon opintotukiasiaan = moni lukijoista lienee opiskelija, niin ymmärrettävää 🙂 ). Löytyy täältä: http://www.voimavahtila.fi/yleinen/arsyttaa-kun-muut-valittaa/
            Ihanaa loppuviikkoa, tyypit!

            1. Olipa hyvä teksti. Huomattavasti ymmärtäväisempi ja empaattisempi kuin tämä blogikirjoitus. 

  2. Kiinnostavaa sinänsä, että esimerkiksi Hesarin mielipidepalstalla tällainen kirjoitus – etenkin sen pari viimeistä kappaletta – vaikuttaisi lähinnä huonolta trollaukselta, kun ammattilifestylebloggaajan postauksena vastaava sisältö taas on ”ihanaa ja viisasta” tekstiä. Tämä linkittyy myös jokunen aika sitten tämänkin blogin kommenttiboksissa käytyyn keskusteluun siitä, mitä kaikkea (ammatti-)bloggaajilta saa, ja toisaalta myös voi, vaatia. Itse olen muutaman ylempänä kommentoineen tavoin sitä mieltä, että blogeistakin olisi mukava lukea välillä sellaisia tekstejä, joiden kirjoittaja on ns. tehnyt läksynsä (toki tällaisiakin löytyy, mutta yllättävän monessa ammattiblogissa ”syvällisetkin” postaukset käsittelevät käsillä olevaa aihetta todella pintapuolisesti). Esimerkiksi jotain yhteiskunnallista ilmiöltä käsittelevän tai sivuavan postauksen ei tietenkään tarvitse hipoa tieteellisen artikkelin tasoa, mutta omat argumentit voisi vaikkapa jäsennellä ja perustella niin, ettei niitä tarvitse avata jälkikäteen useaan kertaan kommenttiboksissa. On myös oikeasti virkistävää, jos kirjoittaja osaa käsitellä aihetta paitsi omasta näkökulmastaan, myös oman arvomaailmansa ja kuplansa ulkopuolelta käsin.

    Ja sitten siitä vastuun ottamisesta. Uhriutuminen tai itsesääli ei tietenkään kannata, ja on hyvä uskoa itseensä sekä omiin kykyihinsä. Mielestäni on kuitenkin naiivia väittää, että se riittäisi. Yksilön hyvinvoinnin tai menestyksen (en todellakaan tarkoita näitä nyt toistensa synonyymeina) takaa kun löytyy joukko muitakin tekijöitä. Esimerkiksi sosioekonominen tausta, henkinen pääoma ja lähipiirin asenteet vaikuttavat siihen, millaisen koulutuksen yksilö hankkii (tai millaista elämää ylipäätään tavoittelee), ja toisaalta vaikkapa myös siihen, onko sitä opintolainaa ylipäätään valmis ottamaan. Tähän peilattuna pelkkä yksilön omien ansioiden, motivaation ja toisaalta myös vastuun korostaminen tuntuu mustavalkoiselta.

    1. voima-Milla
      18.1.2017, 10:12

      Mielenkiintoinen teksti ja kommentteja. Uskoisin, että teksti oli ihan hyvää tarkoittava, ja monen siitä kaivamat kommentit ehkä kertovat kommentoijista itsestään enemmän? 🙂 Toisaalta onhan tämä(kin) toki aika pinnallista tekstiä tai ehkä enemmänkin niin, että teksti tosiaan kertoo aina kirjoittajasta tosi paljon. Ja tekee meille kaikille hyvää lukea ja miettiä muiden tekstejä ja kommenttaja ja miettiä, millaisissa kuplissa me kukin elämme 🙂
      Tämä ammattilifestylebloggaajien kritisointi on kyllä sinällään ihan aiheellista, koska tuntuu, että he muodostavat bloggaajinakin sellaisen aikamoisen kuplan. He ovat suuri osa kavereita keskenään, blogeista huomaa, että he viettävät paljon aikaa keskenään ja kuvaavat toistensa blogeihin ja sisällöissäkin on yhtäläisyyksiä, kuten aiheet, matkustuspaikat, hengailu- ja kuvauspaikat jne. Itseäni vähän huvittaa, että ammattibloggaajien piiri on niin kauhean pieni, joten ihmekös, jos sisältö ja niistä paistava elämäntyylikin on aika kapea. Toisaalta vika on myös meissä lukijoissa: Miksei porukka lue enemmän ja siten tue myös kuplan ulkopuolisia bloggaajia (meitäkin on)?
      Ei hyökätä toistemme kimppuun, vaan mietitään ja pohdiskellaan ja yritetään molemmin puolin kurkkia toistemme kupliin 🙂

      1. Se äskeinen vierailija
        18.1.2017, 19:56

        Rakentava keskustelu sekä muilta oppiminen puolin ja toisin on toki tavoittelemisen arvoista. Kirjoitin kommenttini aika väsyneenä, mikä varmaankin näkyy sen sävyssä. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut olla ilkeä tai hyökkäävä. Toisaalta en viitsinyt myöskään turhaan kaunistella asiaani, koska esimerkiksi siitä valittaminen, miksi (työkseen bloggaavien henkilöiden) blogeilta joskus vaaditaan niin paljon, tuntuu hieman absurdilta.

        Olet varmasti ihan oikeassa siinä, että kukin tulkitsee tekstin tavallaan, ja jokainen kommentti kertoo myös kommentoijasta itsestään. Varmasti myös erilaiset syyt blogien lukemisen taustalla vaikuttavat tähän. Itse olen sen verran vanhanaikainen, että luen blogeja lehtien yms. ”korvikkeena”, enkä esimerkiksi somen jatkeena. Siksi laadultaan Facebook-kommenttien tasoiset postaukset ärsyttävät välillä. Toisaalta on toki oma syy, jos eksyy lukemaan (ja kommentoimaan 😉 ) tällaisia blogeja. Toki luen suurimmaksi osaksi vain sellaisia, joiden kirjoittajan tyyli ilmaista itseään ja käsitellä erilaisia aiheita oikeasti uppoaa minuun.

        (Kurkkasin muuten blogiasi, ja se vaikutti näin ensi silmäyksellä tosi kiinnostavalta! On mukava lukea välillä sellaisten ihmisten elämästä, joka eroaa täysin omasta arjesta ja kokemuksista. Siinä ehkä myös yksi syy, miksi niitä kuplablogejakin tulee välillä luettua.)

    2. Mä mietin pitkään että mikä tässä tekstissä hiertää eniten, mutta tää kommentti tiivistikin hyvin. Tuntuu että aina jos lifestylebloggaaja koittaa vähänkin tarttua yhteiskunta-aiheeseen niin siinä mennään hyvin pitkälle metsään. Taustatieto ja hyvä argumentointi jo tekstissä olis tosiaan toivottavaa. 

      En tiedä mikä tän tekstin pointti oli, jos se oli vaan se että vätykset on perseestä, niin olis sen voinut sanoa lyhyemminkin. Kyllä jokainen normaali ja järkevä ihminen ottaa vastuun elämästään ja tekee varmasti parhaansa elääkseen ilman yhteiskunnan tukea. Tekstistä paistaa läpi myös täysi ymmärtämättömyys esimerkiksi masentuneita ihmisiä kohtaan, joilla elämän eteen ponnistelu on vielä paljon vaikeampaa kuin muilla.

       

      1. Anumaaria78
        18.1.2017, 21:43

        Hear hear! Mä ehkä aluksi vähän järkytyin kun ensimmäistä kertaa luin tämän kirjoituksen. Toki kirjoittajan kanssa tulemme niin eri taustoista, että toisaalta ymmärränkin, ainakin jotenkin. Silti. Niin, ehkä joidenkin purjeveneet ovat seilanneet enemmän aallokkoja ja suoranaisia myrskyjä kuin toisten. 

        1. Kuten kirjoitin postauksessa ja kommenteissa, en puhunut esimerkiksi sairauksista ja mielenterveysongelmista. Mun mielestä olisi tosi hienoa, että niihin riittäisi enemmän tukia. 

          On myös aina tosi jännä, kun puhutaan ihmisen taustoista silloin kun ainoa tieto on siitä, missä tämä tyyppi on nyt. Ehkä se kertoo juurikin tästä asenteesta mistä tekstissäkin puhuin. 

          Ja on se oma kuplansa tämä hyvinvointivaltiokin. Kun matkustelee ja näkee muuta maailmaa, osaa ehkä olla myös kiitollinen koulutuksesta ja terveydenhuollosta. 

          1. Se äskeinen vierailija (edelleen)
            19.1.2017, 18:52

            Tämä vastauksesi taisi liittyä ainakin osittain siihen aiempaan kommenttiini, eikö?

            En kyllä suoraan sanottuna ymmärrä, mitä tarkoitat tuolla taustapointillasi. Sitäkö, että esimerkiksi ihmisten menestystä selitetään vetoamalla pelkästään heidän hyviin lähtökohtiinsa? Tai että huutelijat ovat vain kateellisia? En tarkoittanut aiemmassa kommentissani ollenkaan tätä. Sen sijaan kirjoitin, että yksilön hyvinvointi, menestys jne. on aina useiden asioiden summa. Näin ollen on mustavalkoista korostaa näistä vain yhtä ja unohtaa muut nykytilanteeseen johtaneet seikat (tämä on ihan peruskauraa vaikkapa yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa, eikä mitään kuplasta käsin huutelua).

            Itse tiedostan erittäin hyvin oman, suomalaisellakin mittapuulla tosi etuoikeutetun asemani. Olen myös jatkuvasti kiitollinen loistavista lähtökohdistani (korkeasti koulutetut, varakkaat vanhemmat, lähipiirin tuki ja kannustus tärkeitä valintoja tehdessä jne.), jotka ovat tarjonneet hyvät eväät elämään, ja totta kai myös kaikista hyvinvointiyhteiskunnan tarjoamista mahdollisuuksista. Näin ollen en todellakaan pidä omia saavutuksiani sen seurauksena, että ”olen ottanut vastuun itsestäni”, vaan monen täysin itsestäni riippumattoman asian tuloksena. Toki olen ollut myös itse ahkera ja määrätietoinen, mutta pelkkä hyvä asenne ei valitettavasti aina riitä.

            En todellakaan väitä, että pystyisin ymmärtämään täysin erilaisista lähtökohdista ponnistavan ihmisen tuntemuksia tai vaikkapa sitä, millaista näköalattomuutta jatkuva köyhyysrajan alapuolella eläminen synnyttää. Yritän kuitenkin muistuttaa itselleni, että aika monen elämä ei ole yhtä helppoa kuin omani. Vaikka itse pärjäsin loistavasti opintotuen ja palkan yhdistelmällä, se ei tarkoita, että joku sellainen, joka ei niillä pärjää, olisi laiska valittaja. Ja vaikka omassa elämässäni ei ole kovin suuria epäkohtia, se ei tarkoita, etteikö yhteiskuntaa ja sen jäsenten hyvinvointia pitäisi yrittää jatkuvasti kehittää. Pelkkä yksilön oman vastuun korostaminen ja ”jokainen on oman onnensa seppä” -retoriikka vie juuri päinvastaiseen suuntaan (tämä on toki puhdas arvoihini ja poliittiseen kantaani perustuva mielipide 🙂 ).

            1. Viittasin tuohon alempaan kommenttiin, jossa sanottiin että olemme täysin eri taustoista, vaikka kyseisellä henkilöllä ei ole mitään tietoa omasta taustastani. Ei siis liittynyt sinun kommenttiisi. 🙂 mun mielestä on aika inhorealistinen ajatus, etteikö yksilö voisi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Varsinkin kun puhutaan Suomesta. Monissa muissa maissa se varmasti on jopa mahdotonta. Eikä mun kirjoituksen tarkoituksena ollut kutsua niitä, joilla ei resurssit syystä tai toisesta riitä, laiskoiksi valittajiksi 😀 Kaikki varmasti ymmärtävät eron näiden ihmisten välillä. 

              1. Se äskeinen vierailija (taas)
                20.1.2017, 09:36

                Aargh, en todellakaan tarkoittanut tuota, enkä myöskään ymmärrä, miten aiempia kommenttejani voi edes tulkita noin. 😀 Se, että useampi tekijä vaikuttaa johonkin lopputulokseen, ei tarkoita, että joku yksittäinen näistä tekijöistä olisi itsessään täysin irrelevantti. Joo ei, en tarkoittanut sitä, että yksilön omalla tahdolla ei ole mitään väliä – ei me missään Matrix-maailmassa sentään eletä. Jotkut vain saavat jo syntyessään paremmat eväät kuin toiset, ja myös ne vaikuttavat. Toki aina on näitä ryysyistä rikkauksiin -tarinoita, mutta ne eivät valitettavasti kuvaa jokaisen ihmisen todellisuutta.

                Itseäni kyllä kiinnostaisi kuulla, keitä nämä mielestäsi ”hyväosaiset valittajat” sitten oikeasti ovat. Viime aikojen koulutus- ja opintotukileikkauksiin kohdistuva kritiikki ainakin on ihan paikallaan, kun opintorahasta leikataan prosentuaalisesti ihan järkyttävä määrä (joo, toki lainaa saa halutessaan nostella sitten vastaavasti enemmän – mutta nämä ovat poliittisia arvovalintoja). Enpä ainakaan tässä omassa korkeasti koulutetun punavihreän helsinkiläisen kuplassani tunne ketään, joka valittaisi ns. turhasta. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *