Mental Health Monday: Tehokkuus, hyve vai pahe?

Uskallan väittää, että olen melko tehokas tehdessäni lähes mitä tahansa. Saan suurta nautintoa siitä, että pystyn hoitamaan monta asiaa kerrallaan ja saatettuani asioita maaliin nopeallakin aikataululla. En myöskään voi sietää tehottomuutta. Jos huomaan, kuinka joku käyttää ns. "turhaa" aikaa tehdessään jotain asiaa niin, että sen tekemiseen menee moninkertainen aika, tulen todella levottomaksi. Kärjistettynä esimerkkinä voisi pitää vaikka polttopuiden viemistä paikasta A paikkaan B, siirtäen aina vain yhden klapin kerrallaan. 

Siinä missä ennen pidin tätä tehokkuusajattelua pelkästään hyvänä asiana, nykyään olen joutunut hiukan opettelemaan siitä myös pois. Olen joutunut monet kerrat puremaan hammasta ja opetella siihen, että kaikilla on oma tapansa asioiden tekemiseen, eikä mahdollisimman nopea tai tehokas ajankäyttö ole kaikille prioriteettina. Kaikille aika ei ole myöskään samanlainen määre. Siinä missä itse loukkaannun jonkun ollessa myöhässä aina 15 minuuttia, joku toinen pitää tätä kummallisena, sillä "sehän on vain aikaa!".

Huomasin lauantaina tehokkuusajattelun varjopuolen. Minulla on nimittäin tapana kuunnella podcasteja liikkuessani julkisilla. Täten valjastan pakollisen siirtymähetken johonkin hyödylliseen. Lauantaina puhelimestani kuitenkin meni akku ja jouduin tulemaan kotiin hiljaisuudessa. Tajusin vasta siinä vaiheessa, kuinka vähän aivoni päivän aikana saavat olla täysin joutilaana. Kuinka pienen aikaa saan antaa ajatusten virrata täysin vapaina, ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä, sillä tungen jokaisen hetken täyteen jotain hälinää. Kokatessani kuuntelen podeja tai radiota, illallista syön televisiota tuijottaen, ennen nukkumaanmenoa luen kirjaa, aamupalaa syödessä puolestaan lehteä ja suurimman osan päivästä istun tietokoneen ruutua tuijottaen. Tämä oli oikeastaan aika pelottavaa. 

Olen edelleen sitä mieltä, että mieli pysyy virkeänä kun sille antaa virikkeitä ja ajatteluun saa syvyyttä kun oppii uutta ja kuulee erilaisia näkökulmia. Silti luovuudelle täytyy antaa väylää. Mikäli kovalevy on kokoajan täynnä, ei siellä ole yksinkertaisesti tilaa innovaatioille. Jos päivän aikana yrittää imeä kaiken mahdollisen tiedon, on myös annettava aikaa kaiken tämän jäsentämiselle. 

Veikkaan että jo 15 minuuttia päivässä ilman minkäänlaista häiriötekijää tekisi ihmeitä. 

Löytyykö kohtalotovereita? 

Dress - KappaAhl, Boots - Zalando, Jewellery - Thomas Sabo

Pictures: Sara Vanninen

Kommentit

Jallis (Ei varmistettu)

Itse tykkään käydä kerran päivässä vaikka vaan puolen tunnin kävelyllä, johon jokaisella on kyllä aikaa! Välillä päätän lähteä tarkotuksella ilman kuulokkeita tai otan varmuuden vuoksi mukaan, mutta lopulta jätänkin käyttämättä. Suosittelen ehdottomasti! + bussissa kuulee välillä muiden juttuja jotka piristää päivää, kun ei kulje kuulokkeet koko ajan korvilla️

Elisa Lepistö

Toi kävely tekis niin hyvää meikäläisellekin!! Nyt pakko aloittaa uus tapa :)

. (Ei varmistettu)

Ei liity postaukseen mutta pakko kertoa :) joskus pari vuotta sitten kirjoitit postauksen, missä puhuit haaveista, aarrekartoista ja kaikesta niihin liittyvästä. Pääpointti postauksessa oli kuitenkin juurikin se, että ne omat haaveet pitäisi saada sieltä mielen sopukoista näkyviin esim. aarrekartan tai vaikka haaveeseen liittyvän salasanan muodossa. Ja niin mä tein! Mun haaveena on ollut Australiaan matkustaminen vuosikausia mutta en ajatellut sen olevan mitenkään mahdollista vielä pitkään aikaan. Mutta niin mulle vaan tuli mahdollisuus mennä ja oon menossa sinne ensi kesänä - vieläpä usemmaksi viikoksi! Oon ihan älyttömän innoissani ja oon sitä mieltä että se on sen ansiosta, että otin tuon itselle kaukaiselta tuntuvan haaveen ja laitoin sen näkyville niin, että näin sen joka päivä ja siitä tuli pienenpieni osa arkipäivääni. Kiitos Elisa ihanasta blogista <3

Lispe (Ei varmistettu)

Vau!! Hyvä sä!<3 Tämmöset on parasta mitä blogeista voi saada!

Elisa Lepistö

ÄÄÄÄÄK! Tällaset kommentit on niiin tän blogin suola! <3 et tajuukkaan kuinka hyvälle tuulelle tulin. Ihan superkiva kuulla! Ja siis just noin. Ei kannata keskittyä siihen, että miten jokin asia on mahdollista. Kunhan keskittyy siihen lopputulokseen. Yleensä asia nimittäin järjestyy jollain ihan kummallisien sattumuksien kautta. Ihanaa Aussi-matkaa jo etukäteen!

Elisa Lepistö

Päivänokoset!! mikä ihana sana <3 Ja siiis just näin, yleensä ne timanttisimmat ideat syntyy kun malttaa hengähtää hetkeksi ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tää aihe on ollu erittäin pinnalla tänään. Huomaan, että koulussa vedän vaan hirveellä temmolla kouluhommia hyödyntäen välkät yms. ja ah saan vaan niin nautintoo siitä ku saan hommia viivata yli päänsisäiseltä to do -listalta. Nyt oon kuitenki huomannu projekteja tehdessä et monen on vaikee puhuu mulle ja mulle tulee tosi usein tunne et muut pelkää mua. Tää ei oo ollu missään nimessä kuitenkaan tarkotukseni ja oonki ihmetelly et mistä toi johtuu. Tänää ku sanoin siitä kaverille ni se sano et sä aina painat hirveetä kyytiä kaikkia hommia ja näytät kiireiseltä et ehkä sen takii voi muilla olla vaikeeta puhua sulle. Ja tää avas mun silmät täysin! Oon vaan pyrkiny olemaan mahollisimman tehokas, mut se on samalla näköjään vaikuttanu mun ihmissuhteisiin negatiivisesti. Ja mulla on paljon kavereita koulussa ja oon tietääkseni ihan jees tyyppi, mut mun tehokkuuden tavottelu on aiheuttanu sen et toisille on tullu musta semmonen kuva, että oon niin kiireinen et mulle ei voi puhua. :D PS. Rakastan näitä MHM, niin hyvii aiheita!! &lt;3 ja PPS. Suosittelisikko Helsinkiä opiskelukaupunkina? Ois kiva kuulla!

Lispe (Ei varmistettu)

(Oho unohdimpa laittaa nimen edelliseen.) Niin se vielä liittyen tekstiin, että vähän confuse siitä, onko mun tehokkuus hyve vai pahe, kun siitä kuitenkin saan niin dopamiiniryöpyt, mut silti löytyy toi haittapuoli.

Elisa Lepistö

Onpa hyvä pointti! En ollut aiemmin edes ajatellut asiaa tuolta kantilta, mutta kuulostaa järkevältä. Sellanen tolkuton draivi voi tuntua monista myös vähän pelottavalta :D Ja kyllä mä suosittelen Helsinkiä ehdottomasti, mutta oon ehkä vähän puolueellinen, kun en ole asunut Suomessa missään muualla. Miinuksena täällä on ehdottomasti asumiskustannukset, mitkä on tosi korkeat verrattuna muihin kaupunkeihin. Toisaalta mikäli nostaa opintotukea ja asumislisää, on se korkeampi kun muualla. Mutta muuten tämä on aivan ihana paikka asua. Sopivan pieni saadakseen rauhaa sitä halutessaan, mutta sopivan suuri siihen että aina on jotain tekemistä, kulttuuri- ja ravintolatarjonta on hyvää ja ihmisiä on niin paljon että löydät varmasti omanlaisia tyyppejä ystäväpiiriin!

Missa (Ei varmistettu)

No justiinsa näin. Ei oo muuten mitään kamalampaa kuin et kännykästä loppuu akku ja ei pääse esim. lenkillä kuunteleen spotifyta. Oon tutustunu bookbeatiin ja tykkään just kun se jättää kädet vapaaks kokkailulle yms. tekemiselle. Parasta on mun mielestä mennä suihkuun tai kylpyyn, sen takia vietän siellä luvattoman kauan aikaa, koska siellä on kiva ajatella samalla koska siinä nyt ei voi tehdä muuta kuin nautiskella siitä lämpimästä vedestä

Kommentoi