Mental Health Monday: Tehokkuus, hyve vai pahe?

DSC_3761.jpg

Uskallan väittää, että olen melko tehokas tehdessäni lähes mitä tahansaSaan suurta nautintoa siitä, että pystyn hoitamaan monta asiaa kerrallaan ja saatettuani asioita maaliin nopeallakin aikataululla. En myöskään voi sietää tehottomuutta. Jos huomaan, kuinka joku käyttää ns. ”turhaa” aikaa tehdessään jotain asiaa niin, että sen tekemiseen menee moninkertainen aika, tulen todella levottomaksi. Kärjistettynä esimerkkinä voisi pitää vaikka polttopuiden viemistä paikasta A paikkaan B, siirtäen aina vain yhden klapin kerrallaan. 

Siinä missä ennen pidin tätä tehokkuusajattelua pelkästään hyvänä asiana, nykyään olen joutunut hiukan opettelemaan siitä myös pois. Olen joutunut monet kerrat puremaan hammasta ja opetella siihen, että kaikilla on oma tapansa asioiden tekemiseen, eikä mahdollisimman nopea tai tehokas ajankäyttö ole kaikille prioriteettina. Kaikille aika ei ole myöskään samanlainen määre. Siinä missä itse loukkaannun jonkun ollessa myöhässä aina 15 minuuttia, joku toinen pitää tätä kummallisena, sillä ”sehän on vain aikaa!”.

Huomasin lauantaina tehokkuusajattelun varjopuolen. Minulla on nimittäin tapana kuunnella podcasteja liikkuessani julkisilla. Täten valjastan pakollisen siirtymähetken johonkin hyödylliseen. Lauantaina puhelimestani kuitenkin meni akku ja jouduin tulemaan kotiin hiljaisuudessa. Tajusin vasta siinä vaiheessa, kuinka vähän aivoni päivän aikana saavat olla täysin joutilaana. Kuinka pienen aikaa saan antaa ajatusten virrata täysin vapaina, ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä, sillä tungen jokaisen hetken täyteen jotain hälinää. Kokatessani kuuntelen podeja tai radiota, illallista syön televisiota tuijottaen, ennen nukkumaanmenoa luen kirjaa, aamupalaa syödessä puolestaan lehteä ja suurimman osan päivästä istun tietokoneen ruutua tuijottaen. Tämä oli oikeastaan aika pelottavaa. 

Olen edelleen sitä mieltä, että mieli pysyy virkeänä kun sille antaa virikkeitä ja ajatteluun saa syvyyttä kun oppii uutta ja kuulee erilaisia näkökulmia. Silti luovuudelle täytyy antaa väylää. Mikäli kovalevy on kokoajan täynnä, ei siellä ole yksinkertaisesti tilaa innovaatioille. Jos päivän aikana yrittää imeä kaiken mahdollisen tiedon, on myös annettava aikaa kaiken tämän jäsentämiselle. 

Veikkaan että jo 15 minuuttia päivässä ilman minkäänlaista häiriötekijää tekisi ihmeitä. 

Löytyykö kohtalotovereita? 

DSC_3749 copy.jpg

Dress – KappaAhl, Boots – Zalando, Jewellery – Thomas Sabo

Pictures: Sara Vanninen

Kommentit (10)
  1. No justiinsa näin. Ei oo muuten mitään kamalampaa kuin et kännykästä loppuu akku ja ei pääse esim. lenkillä kuunteleen spotifyta. Oon tutustunu bookbeatiin ja tykkään just kun se jättää kädet vapaaks kokkailulle yms. tekemiselle. Parasta on mun mielestä mennä suihkuun tai kylpyyn, sen takia vietän siellä luvattoman kauan aikaa, koska siellä on kiva ajatella samalla koska siinä nyt ei voi tehdä muuta kuin nautiskella siitä lämpimästä vedestä

  2. Päivänokoset!! mikä ihana sana <3 Ja siiis just näin, yleensä ne timanttisimmat ideat syntyy kun malttaa hengähtää hetkeksi 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *