Kun kyselin viime viikolla toiveitanne Mental Health Mondayn aiheiksi, todella moni pyysi kirjoitusta parisuhteesta. Halusitte tietää, miten pitkässä suhteessa säilyttää kipinän ja miten ylipäätään huoltaa suhdetta niin että se tuntuu oikealta vielä siinäkin vaiheessa kun itse muuttuu. Aihe on todella vaikea eikä siihen varmastikaan ole yhtä oikeaa vastausta. Olen itsekin miettinyt monesti, että on suoranainen ihme että olemme sattuneet kummatkin kiinnostumaan niin samoista asioista niin samaan aikaan ja niistä johtuen olemme kulkeneet samaan suuntaan omien henkilökohtaisten kasvujemme kanssa.

Varmasti aika universaali ohje on kuitenkin kommunikoiminen. Se, että kysyy miten päivä on mennyt ja oikeasti haluaa kuulla. Että kertoo, kun joku asia ärsyttää ja muutenkin sanoittaa tunteitaan niin hyvissä kuin huonoissakin fiiliksissä. Yrittää käydä riidan aiheet läpi keskustelulla jo ennen kuin siitä tulee vuosisadan isoin myrsky. Yleensä todella monet riidat olisi vältettävissä sillä ettei odottaisi toisen olevan ajatustenlukija.

Muut asiat ovat mielestäni kiinni siitä, mitä parisuhteelta haluaa. Itselleni on tärkeää, että puuhaamme kahdestaan asioita. Käymme reissuissa, keikoilla, baareissa, uimassa, päiväretkillä, lätkimässä korttia, pelaamassa tennistä, tai vaikkapa vaan yöllisellä kävelyllä. Spontaanit jutut ovat tärkeitä itselleni ja ne antavat suhteelle paljon. Tulee päivittäin sellainen olo, että edelleen on todella hauskaa toisen kanssa.

Tämän loppuminen minua pelotti aikoinaan eniten. Pelkäsin että jossain vaiheessa kaikki hauskuus loppuu ja meistä tulee se pariskunta joka vain istuu kaikki illat kotona hiljaa televisiota tuijotellen. Nyt se tuntuu vähän hassulta pelolta. Ihan kuin tämä olisi jonkun muun käsissä. Tuntuu että koko suhteen spontaaneimmat seikkailut ja ideat ovat olleet tänä kesänä. 

Minulle on ollut aina myös tärkeää että kummallakin on omat ystävät. Vaikka kaikki ystävämme ovat periaatteessa yhteisiä, on kummallakin omat luottotyypit, kenen kanssa vietetään aikaa myös ilman toista. On kova taakka, jos on jollekin ainoa ihminen. Meillä on myös käynyt hyvä tuuri siinä, että kumpikin on hyvin samanlaisia oman ajan tarpeen kanssa. Ei tarvitse selitellä, jos haluaa olla yksin jonkin aikaa. 

Mutta mikäs se pitkän parisuhteen salaisuus sitten on? Mielestäni se on niinkin yksinkertainen, että muistaa parisuhteen olevan loppujen lopuksi yhtä vuoristorata-ajelua. Joskus tulee tylsempi vaihe kun ajellaan tasaisella, mutta pian mennäänkin taas niin että vatsanpohjassa tuntuu. Kun malttaa puskea läpi ne vaikeammat ajat ja pysyä siinä silloin kun suhdetta koetellaan, tulee aina se hetki kun kaikki on taas todella hyvin. Jokaisen suhteen kohdalla ei tietenkään näinkään ole, eikä esimerkiksi henkistä tai fyysistä väkivaltaa pidä koskaan ajatella vain vaikeampana vaiheena. 

Kuitenkin tuntuu että usein tänä päivänä monet tylsistyvät pitkässä suhteessa ja alkavat etsiä sitä jännitystä sen ulkopuolelta. Tällaisissa tapauksissa kannattaisi pitää mielessä, että sen jännityksen voi luoda itse. Jos parisuhde tuntuu tylsältä tai puuduttavalta, ei se kyllä kumppania vaihtamalla parane, ainakaan pitkässä juoksussa. Varaa lempiravintolasta pöytä yllätyksenä ja laita parasta päälle, osta pullo kuohuvaa jääkaappiin ilman syytä, bookkaa keikkaliput lempiartistinne keikalle tai tee toisen lempiruokaa valmiiksi pöytään hänen tullessa töistä kotiin. Lopulta monet asiat vaatisivat todella pienen viitsimisen, mutta ne jäävät silti tekemättä arjen haasteita taklatessa.

Millaisia vinkkejä teillä on pitkään parisuhteeseen?