MUUTTOVIIKONLOPPU

20180323_151700 copy.jpg

Ehdotin jo tuossa viikko sitten, voimmeko tehdä aamukamman muuttoa varten, sillä tätä on kyllä odotettu kuin kuuta nousevaa. Vielä asunto ei ole lähhellekään valmis, mutta kuitenkin muuttokelpoinen. Keittiössä on vielä muutamien viikkojen toimitusaika, jota odottelemme mielummin uudessa asunnossa. Kylpyhuoneenkaan osalta emme ole tehneet vielä mitään peliliikkeitä, sillä ajattelimme ensin asua siinä jonkin aikaa, jotta omat tarpeet sen suhteen ymmärtää paremmin. 

Täytyy kyllä sanoa, että kaikki remonttiin ja muuttoon liittyvät asiat ovat rasittaneet paljon enemmän kuin osasin edes kuvitella. Kun kerroin alunperin kavereille suunnitelmistamme, kaikki sanoivat, että työ on suurempi kuin ajattelen. He kertoivat rempan myös usein koettelevan parisuhdetta. Suhtauduin tähän jokseenkin väliinpitämättömästi, sillä ajattelin että meillä on remppafirma ja pariskuntana takana jo melko paljon kilometreja. 

Mutta täytyy kyllä myöntää että on tämä ollut yllättävän raskasta. Näinkin ”pienessä” remontissa on niin paljon selvitettävää, päätettävää, laskettavaa ja mietittävää, että tuntuu etten halua enää tehdä yhtään päätöstä. Asuntomme on ollut nyt yli kuukauden jonkinlaisen pakkauskaaoksen keskellä, joten on ollut enää vaikea siivota ja koko tila on tuntunut tukkoiselta kun muuttolaatikoita, pahvilaatikoita ja jätesäkkipusseja on joka nurkassa. Olen kyllä ihan järkyttävän tyytyväinen siihen, että palkkasimme remonttifirman, emmekä lähteneet itseksemme tekemään. 

Nyt kuitenkin päätökset alkaa olla tehtyinä ja pian remppalaskutkin saa maksettua, joten alkaa se mukavin osuus. Ja vaikka välillä päätökset on tuntuneet raskailta ja monen tonnin laskut kirpaiseet, niin onhan se nyt pirun hieno fiilis kun se asunto näyttää ihan meiltä. Olemme saaneet päättää kaiken valkoisen sävyistä kaapin vetimiin ja valokatkaisimien kohtiin. Mikään asunto ei ole tuntunut yhtä kodilta (paitsi ehkä lapsuuden koti), emmekä ole vielä edes päässet asumaan siellä. 

Tästä alkaa muutaman kuukauden leirielämä, jota eletään puolikkaalla keittiöllä ja esimerkiksi ilman sohvaa. Viikonloppu menee varmaankin muuttohommissa, mutta laitan tunnelmia heti kun olemme päässeet asettumaan. Kävimme eilen katsomassa miltä maalattu lattia näyttää ja kyllä se vain tuntui vielä entistä valoisammalta ja ihanammalta. Nyt vielä viimeiset rutistukset!

20180323_151644 copy.jpg

20180322_172852.jpg

20180322_172824.jpg

 

Suhteet Oma elämä

Asu neljän vuoden takaa

1.jpg

Pauhaan aina kaikille siitä, että ”ostakaa trendien ulkopuolelta!!”. Aloin pohtia tätä enemmän, kun löysin nämä kuvat jotka on julkaistu blogissani 4 vuotta sitten. Minulla oli nimittäin lähes sama asu päällä tänään. Ainoana erona oli talvisemmat kengät (toki nuokin korot löytyy edelleen kenkähyllystä) sekä oma tukka joka ei ole enää sininen. Tämä on kuitenkin ollut trendikäs silloin, kun sen olen hankkinut. Ja aloin miettiä, että kyllähän kaikki vaatteet jotka tällä hetkellä on myynnissä, sujahtavat melkein johonkin trendiin. Eikä trendeissä ei sinänsä ole mitään pahaa, jos vain osaa erottaa, mitkä ovat niitä asioita jotka miellyttävät silmää myös muodin muuttuessa. Tämähän se vaikein osuus onkin.

Minäkin olen joutunut hiukan hakemaan omaa tyyliäni ja teinivuosina mieltymykset saattoivat muuttua niin radikaalisti, ettei oma vaatekaappi yhtäkkiä tuntunutkaan enää omalta. Kyllä nyt jälkikäteenkin katselen ihmetellen kuvia ja mietin miten saman ihmisen päällä on näkynyt niin montaa eri tyylisuuntausta. On ollut burberryn huivia pikeepaidan kaverina ja välillä melodican kangaskasseja Volcomin huppareiden ja skeittikenkien kanssa. Toisaalta ehkäpä juuri ne kokeilut ovat tehneet minut varmaksi siitä, mistä asioista pidän ja mistä en. 

Pukeutuminen on niin suuri osa identiteettiä, että varsinkin teini-ikäisenä kun hiukan miettii, mihin porukkaan sitä kuuluisi, saattaa tyyli muuttua radikaalisti. Lopulta kyllästyin kategorisoimaan itseäni pukeutumisella. Olin edelleen se rempseä, mustan huumorin ystävä, joka viihtyi parhaiten poikaporukassa, mutta ymmärsin ettei minun tarvitse pukeutua flanelipaitaan ja revittyihin farkkuihin viestittääkseni sitä muille ihmisille. Se oli jotenkin todella helpottavaa ja suuri oivallus. Sen jälkeen jopa nautin siitä, että ihmiset eivät oikein osanneet laittaa minua omaan lokeroonsa. Sain jatkuvasti kuulla etten olekaan sellainen, miksi minua kuviteltiin. Oli jollain tapaa todella tyydyttävää rikkoa joitain olemassaolevia muotteja ja samalla ehkä leventää sitä omaakin väylää olla.

Voi olla, että kimaltavat vaatteet, pörrötakit, nahkahousut ja korkokengät eivät enää jossain vaiheessa tunnu omilta, mutta tällä hetkellä fiilistelen niitä aivan yhtä paljon kuin vuonna 2014. 

2.jpg

3.jpg

6.jpg

Muoti Päivän tyyli Trendit